Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2020
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Chris A. Rutkowski

Big Book of UFOs

Dundurn Press 2010, 387 sivua

Noin kolmenkymmenen viiden vuoden ajan ufoilmiötä tutkineen kanadalaisen tähtitieteilijä Chris A. Rutkowskin kattava yleisteos, "The Big Book of UFOs" (Dundurn press, 2010), sisältää pääpirteissään ufoaihepiirin kuuluisimpien tapauksien esittelyn lisäksi joidenkin uusien, selvittämättömäksi jääneiden tapausten ruodintaa. Lukuisia ufoaihetta käsitteleviä teoksia ja artikkeleja kirjoittaneen Rutkowskin avoin tunnustus siitä, ettei hän edelleenkään osaa sanoa varmuudella mistä ufoilmiössä on kysymys, voittanee lukijan luottamuksen puolelleen. Siinä missä Rutkowski spekuloi ja ihmettelee, hän myöntää, ettei "The Big Book of UFOs" käännytä skeptikkoa uskovaiseksi, tai toisinpäin: "Tämän kirjan idea on informoida ja viihdyttää - ja synnyttää lukijassa ihmettelyä." (s. 16)

Teoksen rakenne jakaantuu neljään osaan, joista ensimmäinen keskittyy ufohavaintojen, mielipidekyselyiden, aurinkokuntamme ja astronomisen tiedon esittelyyn. Tähtitieteen popularisointi onkin teoksen parhainta antia. Rutkowski tuo esimerkinomaisen selkeästi esille avaruusmatkustukseen liittyvien etäisyyksien ongelman:

"Ota käteesi herne ja kuvittele, että se on aurinko. Tässä mittakaavassa maapallo olisi itse asiassa mahdollista nähdä, mutta se sijaitsisi kuitenkin noin 1,2 metrin päässä kämmenestäsi. Mutta kuinka kaukana sijaitseekaan seuraava herne? Eli käyttäen tätä pienoismalliasteikkoamme ja todellisia tähtitieteellisiä etäisyyksiä, kuinka kaukana on seuraava tähti? Kotisi rappusilla? Korttelin takana? Vieläkin kauempana? Vastaus kuuluu seuraavasti: mikäli oma aurinkomme olisi herne kämmenelläsi seuraavaksi lähin tähti (Proxima Centauri) olisi melkein 320 kilometrin päässä". (s. 27)

Teoksen toinen osio käsittelee kronologisesti jo kai lähes kanonisoitua länsimaista ufohistoriaa. Rutkowski aloittaa osion esimodernilla katsauksella tähtitieteen historiaan, jossa hän mainiosti sivuaakin henkilöityneen jumaluskonnon ja tieteen historiallista suhdetta:

"Nämä alkuaikojen astronomit olivat astrologeja, jotka seurasivat taivaan tapahtumia ja kyhäsivät niistä mielikuvituksellisia ennustuksia. Jumalat leikkivät kanssamme, siunasivat tai nuhtelivat meitä kuten näkivät parhaaksi, eikä ihmisillä koettu olevan kovinkaan paljon valtaa omaan kohtaloonsa. Oli vain parasta toivoa ja miellyttää jumalia, tai ainakin yrittää elää siten, etteivät jumalat rankaisisi ihmisiä." (s. 44)

Tässä kohtaa Rutkowskilta olisi toivonut laajempaa, uskontotieteellistä ja kulttuurifilosofista lähestymistapaa kohdentamaan sitä faktaa, että ihminen on homo religous - ihminen on aina uskonut johonkin itsensä ulkopuoliseen, itseään suurempaan voimaan, eikä tästä näkökulmasta katsottuna niin sanotuilla ufouskonnoilla ole kovinkaan paljon ero polyteistisiin uskontoihin.

Kronologinen ufohistorian esitys kattaa kuuluisimmat ufotapaukset 1900-luvun alusta tähän päivään saakka. Jokaisen vuosikymmenen erikoistapaukset ja virtaukset otetaan pääpiirteittään hyvin huomioon, mutta kuten yleisteoksissa yleensä - kyse on esittelystä, ei seikkapiirteisestä ruodinnasta.

Teoksen kolmas osa käsittelee ufoilmiön kiistanalaisimpia aihealueita, viljapeltokuvioita, zoologisia otuksia, ufokultteja, karjansilpomisia, 2012-ilmiötä ja muukalaissieppausilmiötä. Vaikka tämä osa teoksesta saattaakin aktivoida joidenkin lukijoiden hörhöhälyttimet, on mielestäni Rutkowskin osalta älyllistä rohkeutta pyrkiä selvittämään miten nämä kaikki, vähintäänkin eksoottiset aiheet niveltyvät osaksi ufoilmiöaihepiiriä.

Neljäs ja viimeinen osa käsittelee ufoilmiötä ja yhteiskuntaa. Rutkowski listaa viralliset pohjois-amerikkalaiset ufotutkimukset ja pohtii useasti esitettyä kysymystä: "Voidaanko salaisuudet pitää salassa?":

"Tiedetään myös, että Yhdysvaltain kongressi hyväksyy vuosittain miljardien dollarien budjetin niin sanotuille "pimeille projekteille", joista ei ole virallisia asiakirjoja, listausta, yksittäistä tahoa, joka olisi rahoista virallisesti vastuussa. Vuonna 2009 Wired-lehti sai selville, että vuonna 2010 Yhdysvaltain kongressin hyväksymän "pimeän budjetin" suuruusluokka oli yli 50 miljardia dollaria, joka on suurin summa mikä on koskaan kohdistettu salaisiin operaatioihin. Tämä viittaa siihen, että on olemassa lukuisia asioita, joista yhdysvaltain kansalaiset ovat iloisesti tietämättömiä. Ehkä ufot kuuluvat niihin, tai ehkä eivät." (s. 330)

Kaiken kaikkiaan Rutkowskin "The Big Book of UFOs" on kattava yleisesitys yhdestä internethakujen suosituimmasta aiheesta, joka hämmästyttää kummastuttaa ihmisiä sukupuolesta, yhteiskunnallisesta luokasta, uskonnollisesta suuntautuneisuudesta, tai etnisyydestä riippumatta. Todellisille ufotutkijoille tästä kirjasta on tuskin muuta kuin kirjanhyllyn täytettä, mutta aihepiiristä vasta kiinnostuneille teos voi tarjota älyllisesti vetoavan ja kiehtovan lukukokemuksen tuntemattomaan.

Lauri Tervonen 11.2.2011

takaisin ]