|
Kirjat > Kirjaesittelyt
Leviton, Richard:
Signs on the Earth. Deciphering the Message of Virgin Mary Apparations, UFO Encounters, and Crop Circles
Hampton Roads Publishing Company, Inc., Charlottesville, VA 2005. 268 sivua
 "Täysin uskomatonta höpinää."
Richard Leviton on selvännäkijä, joka aikaisemmin on julkaissut yksitoista kirjaa. Tässä kirjassaan Leviton kytkee yhteen Neitsyt Maarian ilmestykset, ufot ja viljakuviot.
Leviton kertoo mm. englantilaisen ilmakehäfyysikon James Lovelockin luomasta Gaia-käsityksestä, jonka mukaan maapallo on elävä kokonaisuus. Leviton huomauttaa kuitenkin, ettei Lovelock ole tarkoittanut Gaia-käsityksellään, että kyseessä olisi mikään älyllinen kokonaisuus, vaan mekaaninen, itsensä säätävä, kokonaisuus. Levitonin mukaan nykyiseen suosittuun Gaia-liikkeeseen ovat "muut" myöhemmin lisänneet älyllisen, ajattelevan ominaisuuden, josta Lovelock ei ole puhunut mitään.
Kirjaansa Leviton on jakanut kolmeen osaan eli ilmestyksiin, ufoihin ja viljakuvioihin. Allekirjoittanut ei ota kantaa kirjan ilmestysosaan, koska se ei varsinaisesti kerro ufoista.
Ufoista kertovassa osassa Leviton sitten kertoo täysin uskomattomia asioita. Niin uskomattomia, että jopa vanhan ufologin korvat rupeaa heilumaan hämmästyksestä. Tässä yhteydessä on muistettava, että Leviton on kertomansa mukaan nimenomaan selvännäkijä ja tällä näkemisellä on saanut, ja saa tietoja, jollaisia ei tavalliset ihmiset saa.
Leviton kertoo mm. että Artilarialaisten Valkoiset Pyörät -nimiset elävät ufot liikkuvat ilmakehässämme poistamassa "esteet ja myrkyt". Maailmassamme on 1746 "näkymätöntä ja ei-fyysistä energiakupua", jotka Pleijadilaiset ovat asettaneet "pyhien" paikkojen ylle, etenkin tiettyjen vuorenhuippujen ylle. Jokainen "energiakupu" voi synnyttää jopa 48 pienempää "energiakupua", jotka kaikki sitten vaikuttavat ympäristöönsä positiivisella tavalla.
Maailmassa on myös 60600 "rakoa", jotka ovat Pleijadien Valoneuvoston luomia ja jonka kautta ihminen saa yhteyden pleijadilaisiin. Näitä rakoja sanotaan "Interdimensionaaleiksi porteiksi" ja Leviton on käyttänyt muutamaa näistä. Neuvostossa on 26 000 000 000 jäsentä eri puolilta galaksia.
Kun muut ihmiset puhuvat arabiterroristien hyökkäyksestä World Trade Centeriin 11.9.2001 niin Leviton kertookin, että asialla oli muukalaisten avaruusalukset, jotka hyökkäsivät Yhdysvaltoihin. Erityisesti Washingtonin ja Valkoisen Talon yllä oli 24 muukalaisten alusta, jotka kohdistivat säteitään alaspäin vaikuttaen jokaiseen viranomaiseen. Myös Star Trek -tyyppinen vetosäde kohdistettiin Washingtoniin ja tämä vetosäde oli peräisin toisessa galaksissa sijaitsevalta planeetalta.
(Tavallinen lukija on kyllä nyt ymmällään tässä asiassa. Jos 24 alusta kohdistaa säteitään alaspäin, niin miten se sopii yhteen sen asian kanssa, että samanaikaisesti toisen galaksin planeetalta kohdistetaan VETO-säde Washingtoniin? Eivätkä nämä säteet toimi vastakkaisiin suuntiin siten, että ne kumoavat toisensa? Miten voimakkaan pitää vetosäteen olla, että se voi vaikuttaa Washingtoniin jopa toisesta galaksista? Ja miten sitä pystytään kohdistamaan Washingtoniin kun kerran Maapallo pyörii? Oliko vetosäteen tarkoitus vetää Washington ulos avaruuteen? Ja ottaen huomioon avaruuden etäisyydet, niin milloin vetosäde kytkettiin päälle, jotta se saavuttaisi Washingtonin 11.9.2001? Pääsemme tässä yhteydessä asiaan, jonka olen ristinyt "Borgin paradoksiksi". Eli kun etäisyys meitä lähimpään galaksiin, Andromedan galaksiin, on hieman yli kaksi miljoonaa valovuotta, (toisen tiedon mukaan 2,9 miljoonaa valovuotta), niin tämä tarkoittanee että vetosäde kytkettiin päälle lähes kolme miljoonaa vuotta sitten. Mutta silloinhan taas Washingtonia ei ollut olemassa!).
Leviton tarkastelee sitten kolme "kuumaa aluetta", joissa ufoja havaitaan säännöllisesti. Tarkastelun kohteena on Mount Shasta ja San Luis Valley USA:ssa sekä Hessdalen Norjassa. Suomalaisen silmään tarttuu heti, että Leviton erehtyy ja luulee Hessdalenia vuoreksi ja kuvailee kuinka edellä mainitun kaltainen läpimitaltaan kilometrien suuruinen "energiakupu" on asetettu vuoren päälle. Selostus ontuu kuitenkin hiukan, koska Hessdalen ei ole vuori, vaan laakso (dal=laakso).
Tarkastelua auttaa se seikka, että Leviton on itse "haastatellut 15 eri muukalaisrodun edustajaa", jotka ovat antaneet hänelle tietoja. Nämä eri rodut ovat Reagis, Retmors, Aaoloans, Reptilian-Heads, Centaurus, Snail Beings, Saurus-type Pleiadians, Yellow Beings, Sun Emissaries, Red-Flame Bings, Transmitters, Dinosaur Beings, Streaming Crowns, White Wheels sekä Artilarians.
Kun Leviton tutkii Hudson Valleyn ufohavaintoja, niin hän konsultoi asiassa "Hudsonjoen Jumalaa".
Lukija on tässä vaiheessa varsin selvästi jo perillä siitä, ettei tässä kirjassa tarkastella tavanmukaisia ufohavaintoja, vaan kirja liikkuu aivan muissa maailmoissa. Kun päästään kirjan kolmanteen osaan niin ilmenee, että Leviton aika vähän puhuu viljakuvioista, sen sijaan hän jatkaa höpötystään kaiken maailman muista asioista, jotka mahdollisesti liittyvät / eivät liity viljakuvioihin.
Allekirjoittaneen on myönnettävä, että kun ihmisellä on viisi (tunnettua) aistia, niin on hyvin vaikeata syventyä Levitonin ajatuksiin avaruusaluksista, muukalaisista, säteistä jne., joita tavallinen ihminen ei pysty havaitsemaan mainituilla aisteillaan, vaan pitäisi vaan uskoa Levitonia, kun hän sanoo niiden olevan olemassa. Luulen, että moni ufologi, joka harrastaa "tavallista" ufologiaa, kyllä kiertää tämän kirjan kaukaa.
Nykyisin monessa kirjassa ei ole kirjan lopussa pelkkä lähdeluettelo, vaan sen sijaan lähdeluettelo kommentteineen. Näitä kutsutaankin englanniksi "endnotes" -nimellä (loppukommentit). Nykyisin näistä loppukommenteista muodostuukin monessa kirjassa ihan oma pikkukirja, jonka lukeminen saattaa olla yhtä mielenkiintoinen kuin varsinaisen kirjan lukeminen.
Myös Levitonilla on kirjan lopussa näitä "loppukommentteja" 36 sivun verran, ja yllätys, yllätys, niin nämä loppukommentit, joissa Leviton lainaa muita kirjailijoita, ovat paljon asiallisempia kuin itse kirja. Leviton kertoo esim. italialaisesta tähtitieteilijästä , fil. tri Massimo Teodoranista, ja hänen tutkimuksistaan Hessdalenissa. Näissä loppukommenteissa Leviton korjaakin nyt sitten varsinaisessa kirjassa olevan erehdyksensä ja toteaa, ettei Hessdalen olekaan mikään vuori, vaan laakso. Lukija vaan ihmettelee, että minne nyt sitten se "vuoren ylle sijoitettu läpimitaltaan kilometrien kokoinen energiakupu" katoaa? Siirtyykö se nyt laakson ylle?
Löydän kirjasta yhden asian, joka on asiallinen ja se on USA:ssa suoritettujen galluppien tulokset joiden mukaan:
- Vuonna 1947 90% amerikkalaisista olivat kuulleet lentävistä lautasista.
- Vuonna 1957 25% uskoi, että lentävät lautaset ehkä tulivat avaruudesta.
- Vuonna 1966 46% uskoi, että lentävät lautaset olivat todellisia.
- Vuonna 1971 54% uskoi, että ufot todennäköisesti olivat todellisia.
- Vuonna 1984 50% uskoi, että ufot olivat olemassa.
- Vuonna 1987 49% uskoi, että ufot olivat todellisia.
- Vuonna 1996 48% uskoi, että ufot olivat todellisia.
- Vuonna 1997 42% uskoi, että muukalaiset olivat vierailleet Maassa.
Björn Borg, 20.9.2005
[ takaisin ]
|
