UUTISET

Copyright ©
1999-2020
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Fowler, Raymond E.:

The Allagash Abductions: Undeniable Evidence of Alien Intervention

Wild Flower Press, Tigard, Oregon 1993. 349 sivua

"Et saa kertoa kenellekään. Sinun täytyy olla yhteistyössä meidän kanssamme."

Elokuussa 1976 kaksoset Jim ja Jack Weiner sekä heidän toverinsa Charlie Foltz ja Chuck Rak lähtivät autollaan Bostonista Mainen osavaltiossa sijaitsevaan valtavan suureen luonnonpuistoon. Loppumatkan he taittoivat lentokoneella, kunnes saapuivat Allagashin järvialueella sijaitsevalle Eagle Lake -järvelle. Heidän tarkoituksenaan oli kalastaa ja meloa kahdella kanootilla, jotka he olivat tuoneet mukaansa. Alueen puistovartija tuli heti ensimmäisenä päivänä tervehtimään heitä ja illalla he sytyttivät suuren nuotion löytääkseen takaisin leirille pimeältä järveltä.

Järvellä ollessaan he havaitsivat taivaalla suuren valopallon lähestyvän heitä. Valopallosta tuli sininen valosäde, joka lähestyi ja lähestyi heidän kanoottiaan. Miehet meloivat pakoon kaikin voimin, mutta kun he pääsivät takaisin leirille, he hämmästyivät huomatessaan, että heidän sytyttämä suuri nuotio oli jo palanut kokonaan ja ainoastaan hiilet olivat jäljellä.

Palattuaan takaisin kotiin heitä kiusasi toistuvat kummalliset painajaiset. Vähitellen, pitkän prosessin jälkeen, he rupesivat miettimään, mitä järvellä oli oikeastaan tapahtunut. Vuonna 1988 kun tämän kirjan tekijä Fowler saapui pitämään esitelmää läheiselle paikkakunnalle, jolloin he päättivät mennä puhumaan hänen kanssaan. Vähitellen asiat johtivat siihen, että Fowler kiinnostui heidän tapauksestaan ja järjesti hypnoositilaisuuksia, joissa yritettiin selvittää mitä järvellä oli tapahtunut. Hypnoosissa selvisi, että kaikki neljä oli siepattu ufoon ja tutkittu siellä. Tutkimuksen jälkeen heidät palautettu kanoottiin, mutta sillä tavalla, että heidän istumajärjestyksensä kanootissa vaihtui. Tätä seikkaa he itse olivat ihmetelleet jo paljon aikaisemmin.

Ufossa heille oli suorittu erilaisia tutkimuksia, ja on mielenkiintoista, että hypnoosissa kaikki neljä kertoi saman tarinan, eli he vahvistivat toistensa kertomuksia. Erittäin harvinaisena yksityiskohtana tulee esille siepattujen kertomukset siitä sinisestä säteestä, joka kuljetti heidät kanootista ufoon ja takaisin. He kertovat että säde "näytti ontolta, kuin putkelta, ja kun jouduimme putkeen, niin oli kuin meidät olisi hajotettu osiin. Putken seinämät näyttivät siltä kuin niissä valuisi jokin energia". Harvinaisena yksityiskohtana jopa kaksi siepatuista kertoo miltä näytti se koneisto, joka oli ufossa ja joka synnytti säteen: "Ufon sisällä oli sinisiä putkia, joiden halkaisija oli erittäin pieni. Ne olivat vaakatasossa ympäri huonetta suunnilleen silmien tasolla, ja 4-5 putken ryhmissä ja päällekkäin. Niiden alapuolella oli portti. Eräs muukalainen hoiti jonkinlaisia säätimiä, jolloin portti avautui. Portti ei kuitenkaan ollut oventapainen, vaan ikään kuin jonkinlainen kalvo. Kävelimme portille, jonka jälkeen sininen säde laski meidät alas. Istuimme jonkin päällä ja meidät siirrettiin takaperin alas takaisin kanoottiin, ikään kuin olisimme menneet takaperin lasketteluhississä."

Tutkimuksissa ilmeni, kuten niin usein aikaisemmin sieppaustapauksissa, että kolme siepatuista oli siepattu aikaisemmin toistuvasti, ja että sieppaukset olivat alkaneet jo lapsuusiässä. Poikkeuksena tästä oli Charlie Foltz, jolla nähtävästi ei ollut mitään sieppauskokemuksia aikaisemmin. Tutkijat panivat tällöin merkille, että Charlie Foltzin ei alunperin pitänyt edes lähteä Allagashiin, vaan tuli erään toisen henkilön tilalle viime hetkellä. Näyttääkin siltä, että muukalaiset eivät olleet kiinnostuneita Charlie Foltzista, vaan että hän vain sattui olemaan väärässä paikassa väärään aikaan.

Myös Allagashin jälkeen sieppaukset jatkuivat ja tutkimuksissa ilmeni, että muukalaiset ovat taitavia peittämään jälkensä luomalla siepatuille eräänlaisen 'peitemuiston', joka 'selittää' missä he ovat olleet sieppauksen aikana. Usein siepatulla on se käsitys, että hän on vain nähnyt unta. Niinikään siepattuja toistuvasti kielletään kertomasta muille tapahtuneesta: "Et saa kertoa tästä kenellekään! Sinun täytyy olla yhteistyössä meidän kansamme!"

Siepatuilla on usein myös 'muistieste'. Jopa hypnoosissa, kun he tulevat kertomuksessaan tiettyyn kohtaan, niin he eivät muista tapahtumia. Tai he eivät 'saa muistaa' tapahtumia, tai he 'eivät saa kertoa asioista'. Hypnoosin suorittajalla ei tällöin ole muita mahdollisuuksia kuin kiertää tämä 'este' ja sen hän tekee esim. kuvitellun television avulla. Siepattu 'katsoo' hypnoosissa tätä kuviteltua televisiota ja kertoo mitä hän näkee siinä, ja tällä tavalla onnistutaan joskus, mutta ei aina, kiertämään siepatuilla olevaa muistiestettä.

Hypnoosissa ilmeni, että heidät oli siepattu myös myöhemmin kotoaan. Varsinaisen yllätyksen koki Jackin vaimo Mary, joka oli läsnä kun hänen miehensä hypnotisoitiin. Mary yllättyi kovasti ja pelästyi valtavasti kun Jack hypnoosissa rupesi kertomaan siitä, että myös Marya oli siepattu heidän kotoaan. Asiaan kuuluu, ettei Mary aikaisemmin ollut vähääkään kiinnostunut ufoista eikä tiennyt niistä yhtään mitään, mutta toisaalta hän oli ihmetellyt kummallisia painajaisia, jollaisia myös hänellä itsellään oli ollut. Pelästyneenä Mary tuijotti läsnäolevia hypnoositilaisuudessa ja kysyi: "Oletteko ihan vakavissanne?"

Kirjassaan Fowler tuo esille kaikkia kiinnostavan kysymyksen: Jääkö sieppauksista minkäänlaisia todisteita? Fowler vastaa kysymykseen viittaamalla Temple-yliopiston fil. tri David M. Jacobsiin, joka on erikoistunut niihin oireisiin, jotka ovat havaittavissa siepatuissa sieppauksen jälkeen. Näitä oireita on useita ja Jacobs käyttää niistä nimeä PAS-syndrooma. (PAS= Post-Abduction Syndrome). Jacobs jakaa nämä oireet psyykkisiin ja fyysisiin. Psyykkisistä voidaan mainita vaikkapa unihäiriöt ja paniikkikohtaukset. Unihäiriöt tuovat usein, varsinkin lasten kohdalla, mukanaan sen että henkilö kieltäytyy nukkumasta omassa huoneessaan omassa sängyssään, mutta nukahtaa kylläkin helposti jossain muualla.

Fowlerin tutkimuksessa ilmeni, että Allagashin siepatut osoittivat kaikki tyypillisiä PAS-oireita. Allagashin siepatuissa oli myös havaittavissa fyysisiä jälkiä ja Fowler selostaa pitkään niitä 'kuoppia', joita on jäänyt ihoon kun muukalaiset ovat ottaneet näytteitä. Jacobsin ja Fowlerin mukaan nämä 'kuopat', varsinkin yllättäen ilmestyneet, ovat tyypillisiä siepatuille.

Fowler keskittyy kirjassaan varsin pitkään siihen 'möykkyyn', jonka Jack Weiner oli löytänyt jalastaan. Weiner oli ensin näyttänyt sen paikalliselle lääkärille, tri Wrigleylle, joka passitti hänet Brattleboro Memoria l -sairaalan erikoislääkärille, tri Kinleylle, joka poisti möykyn ja lähetti sen laboratorioon tutkittavaksi. Se mikä poistettiin oli noin amerikkalaisen 10-sentin kolikon kokoinen ja vaaleanpunainen ja muistutti lähinnä purukumia. Sairaalan oman laboratorion mukaan kyseessä oli jokin epätavallinen löydös, josta syystä näyte päätettiin lähettää Georgian Atlantassa sijaitsevaan Center for Disease Control -keskukseen.

Weiner ei pitkään aikaan saanut mitään tietoa tutkimustuloksista, useista tiedusteluista huolimatta, mutta lopuksi tri Kinley ilmoitti ettei laboratorio 'todellakaan tiennyt mikä se oli'. Tässä vaiheessa Weiner oli kuullut tri Nealista, joka on erikoistunut siepatuista otettuihin näytteisiin ja tahtoi näyttää hänelle tutkimustulokset ja meni sairaalaan pyytämään kopiot tutkimustuloksista. Tällöin ilmeni, ettei ko. näytettä ikinä lähetty Center for Disease Control -keskukseen, vaan se olikin lähetetty Yhdysvaltojen ilmavoimien patologiseen laitokseen (AFIP). Lopullisen patologisen raportin oli allekirjoittanut ko. laitoksen johtaja, eversti William R. Cowan.

Weiner tahtoi myös kopiot niistä röntgenkuvista, joita otettiin hänen jalastaan ennen leikkausta. Weiner oli aikaisemmin useinkin käynyt sairaalassa hakemassa röntgenkuvia, ja saanutkin ne heti mukaansa. Tällä kertaa hoitaja ei kuitenkaan jostain syystä suostunut antamaan niitä, vaan vaati Weineria palaamaan seuraavana päivänä uudelleen.

Weinerin jalkapohjista löytyi myös merkillisiä haavoja, ikään kuin iho olisi irronnut suurelta alueelta jalkapohjissa. Hypnoosissa Weiner muistaa miten muukalaiset alunperin laittoivat hänen jalkaansa sen 'möykyn', joka leikkauksessa poistettiin. Weiner muistaa jopa miten muukalaiset desinfioivat leikkauskohdan pyöreällä sienellä. Samanlaisella sienellä muukalaiset olivat myös jostain syystä käsitelleet hänen jalkapohjiaan.

Jack Weineria tutkitaan myöhemmin myös Harvardin yliopiston Lääketieteellisessä koulussa. Tri Bruce H. Price kirjoitti lausunnon, jonka mukaan epilepsiaa ei voitu sulkea pois selityksenä Weinerin sieppauskokemuksille, mutta totesi saman tien, että tätä vastaan puhui se seikka, että Allagashissa oli neljä henkilöä, jotka kertoivat saman asian. Myöhemmin Weinerin tutki myös psykiatri, lääket. tri Jonathan Weinberg, Bostonissa sijaitsevassa Beth Israel -sairaalassa. Tri. Weinberg torjui epilepsiaepäilyt sillä perusteella, että epilepsiakohtaus toistuu aina samanlaisena jokaisen henkilön kohdalla, se ei ole erilainen kerrasta toiseen. Tämä taas ei sovi yhteen Weinerin kokemusten kanssa. Tri. Weinberg toteakin lopuksi, että 'luonnollisesti tämä tapaus kiehtoo häntä ja hän tahtoo kuulla miten tutkimukset edistyvät'.

Allagashin sieppaustapauksesta on tullut klassikko ufologiassa. Syyt tähän ovat monet: ensinnäkin se koki neljää henkilöä joiden kertomukset olivat yhdenmukaiset. Toiseksi tapaukselle löytyi myöhemmin muita silminnäkijöitä, kuten esim. puistonvartija, joka myös oli nähnyt ufon. Lisäksi tapaus on perusteellisesti tutkittu Fowlerin toimesta.

Fil. tri Thomas Bullard on vuonna 1987 julkaissut kaksiosaisen 642-sivuisen tutkimuksen sieppauksista (UFO Abductions. The Measure of a Mystery. Vol. 1 ja Vol. 2) ja on siinä analysoinut niitä tyypillisiä piirteitä, joita esiintyy sieppaustapauksissa. Fowler puolestaan on vertaillut Allagashin tapausta Bullardin tutkimukseen ja todennut, että Allagashin tapaus noudattaa uskollisesti kaikki niitä tunnusmerkkejä, joita Bullard luettelee tutkimuksessaan.

Sieppaus on vaikuttanut myös toisella tavalla siepattuihin. Esim. taiteilija Jim Weiner kertoo, miten hänen luomiskykynsä muuttui. Aikaisemmin hän teki aika tavanomaisia savitöitä, mutta sieppauksen jälkeen hänen työnsä muuttuivat dramaattisesti ja niistä tuli paljon monimutkaisempia ja geometrisempia kuin aikaisemmin. Sekä Jim että Jack Weiner kiinnostuivat huomattavasti enemmän tieteestä, matematiikasta ja tietokoneista kuin aikaisemmin. Jack, joka aikaisemmin ei välittänyt paljoakaan tietokoneista, kiinnostui nyt valtavasti niistä, jopa niin että ne rupesivat kiehtomaan häntä.

Allagashin tapaukseen kuuluu myös se, että hypnoositilaisuuksien jälkeen siepatuille sattui useita MIB-, musta helikopteri-, puhelinkuuntelu- ja murtotapauksia. Chuck Rak, joka asui erittäin syrjässä, yllätti useita kertoja tunkeilijoita, mm. miehen joka liikkui hänen kotinsa lähellä mukanaan metallinpaljastin. Mies oli pukeutunut siististi ja liikkui uudella Chevrolet Blazer -autolla. Autossa oli merkillistä kylläkin Massachusettsin rekisterikilpiä muistuttavat rekisterikilvet, joissa kuitenkin luki 'New Hampshire'. Kun Rak kysyi mitä mies puuhasi, mies vastasi 'tutkivansa kuudennen luokan teitä'. Kun asiaa tarkistettiin viranomaisilta he kertoivat, ettei kukaan ollut tutkimassa teitä, eivätkä he ikinä olleet kuulleetkaan mistään 'kuudennen luokan tiestä'. Eräänä päivänä tuli musta Sikorsky-tyyppinen helikopteri, joka pyöri Rakin talon ympärillä. Helikopterissa ei ollut mitään tunnuksia, eikä sitä pystytty jäljittämään. Kun Jack Weiner vaimonsa kanssa eräänä päivänä tuli kotiin heidän taloonsa oli murtauduttu, mutta mitään ei oltu varastettu. Heidän puhelimensa oli ruuvattu osiin ja myöhemmin soitti outo puhelinasentaja, joka kuitenkaan itse ei tiennyt mitään edes puhelinlinjojen perusasioista. Myös puhelinyhtiö kielsi suorittavansa mitään korjauksia.

Samana vuonna kuin Fowlerin kirja menee painoon, eli vuonna 1993, Allagashin neljälle siepatulle tehdään valheenpaljastuskoe. Charlie Foltz testataan kolme kertaa ja selviää kaikista kolmesta testistä. Jim Weiner testataan samoin kolme kertaa ja selviää myös kaikista kolmesta testistä. Kahden muun Allagash-siepatun testitulokset eivät ole vielä valmiit kun kirja julkaistaan.

Björn Borg, 28.9.2004