|
Kirjat > Kirjaesittelyt
Harris, Paola Leopizzi:
Connecting the Dots... Making Sense of the UFO Phenomenon
Wild Flower Press, Mill Spring, NC/Granite Publishing, Columbus, NC 2003. 224 sivua
 Paola Leopizzi Harris on italialais-amerikkalainen opettaja, joka asuessaan Yhdysvalloissa kiinnostui ufoista ja ollessaan kerran Illinoisissa sijaitsevassa Evanstonissa, hän päätti käydä Hynekin perustamassa CUFOS-järjestössä. Hän tapasikin Hynekin, joka kuullessaan, että Harris oli italialais-amerikkalainen, välittömästi pyysi Harrisia käännöstöihin. Tällä tavalla alkoi Harrisin yhteistyö CUFOSin kanssa ja tuttavuus Hynekin kanssa. Vaikka Harris tutustuikin Hynekiin, niin mitään suurta tutkijan roolia Harris ei nähtävästi saanut järjestössä ja hänet olikin CUFOSissa 'suurimmaksi osaksi Hynekin henkilökohtainen sihteeri'.
Harris ei kerro kirjassaan mistään suorittamastaan ufotutkimuksesta, vaan kirja koostuu usean henkilön henkilökohtaisesta- tai puhelinhaastattelusta. Haastattelut ovat useimmiten aika lyhyitä ja Harrisin haastattelemat henkilöt ovat Phil Corso, Zecharia Sitchin, Robert O. Dean, Leo Sprinkle, Allen Hynek, Richard Sigismond, Linda Moulton Howe, Corrado Balducci, Richard Boylan, David Icke, Steven Greer, Clifford Stone, Ed Fouché, Michael Wolf Kruvant, Guy Andronik, Clark McClelland, Richard Hoagland, Richard Sauder, Alex Collier, Eltjo Hasselhoff, Derrel Sims, Ingo Swann, Russel Targ, Paul Smith, Courtney Brown ja Uri Geller.
Jos joku julkaisee vaikkapa turistioppaan, joka kertoo Soumesta, sen pääkaupungista Helsinskistä ja presidentistä Turja Helosesta sekä pääministeristä Venhasesta, niin kyllä moni suomalainen ihmettelisi, että kuka se on joka julkaisee tällaista tekstiä. Sama sääntö koskee kaikkia muitakin kirjoja, että ainakin nimet pitää olla oikein. Jos useat nimet jossakin oppaassa tai kirjassa on kirjoitettu väärin, niin sehän on selvä osoitus siitä, ettei kirjoittaja tiedä mistä puhuu. Ikävä kyllä on todettava tästä Harrisin kirjasta, että juuri tällaisia virheitä kirjassa on runsaastikin, ja ne osoittavat juuri sitä, mitä edellä sanottiin, eli ettei kirjoittaja ilmeisesti tiedä, miten nämä nimet olisi kirjoitettava oikein. Tällaisia väärin kirjoitettuja nimiä löytyy kirjasta useitakin:
Jenny Randalls (pitää olla Randles)
Michael Hesseman (po. Hesemann)
Antonio Huneas (po. Huneeus)
Boris Shurinov (po. Shurikov tai Surikov)
Ball Aerospace (po. Bell Aerospace)
Jim Mars (po. Marrs)
Holliman (po. Holloman)
Richard Sauter (po. Sauder)
Ingo Swan (po. Swann)
Donald Kehoe (po. Keyhoe)
Morurea (po. Mururoa Polyneesiassa, ydinräjähdyskoealue)
John Kehoe (sivu 35, po. Donald Keyhoe?)
Vladimir Yvinsky (po. Avinsky)
Phyllis Schleemer (po. Schlemmer)
Lyn Picket (po. Lynn Picknet)
Ja kun Harris kertoo, että hän aikoinaan kirjoitti pari artikkelia Hynekin CUFOS-lehteen, niin lukija on ymmällään. Hynek perusti CUFOS-järjestön, mutta sen julkaiseman lehden nimi oli ja on edelleen JUFOS. Eikö Harrisin pitäisi tietää, että järjestön nimi oli CUFOS ja lehden nimi JUFOS (=Journal of UFO Studies)? Ja kun sivulla 221 kerrotaan, että Harris "avusti Hynekia hänen tutkimuksissaan vuosina 1980-86", mutta sivulla 217 tekee niin pahan virheen, kun väittää, että "ensimmäisen asteen lähituntuma" on sama kuin "yövalot", niin silloin ollaan kyllä pahasti harhateillä. Juuri Hynek luokitteli ufohavainnot ja näin ollen Harrisin pitäisi olla nimenomaan tämän asian asiantuntija. Myös kun Harris puhuu "maassa olevan miehistön astronautista" (ground crew astronaut) Clark McClellandista, niin joutuu miettimään, että mikähän se sellainen astronautti on?
Kirjan koko luku 14 on sitten kokonaan omistettu tri Michael Wolfille (os. Kruvant) jonka nimen allekirjoittanut näki ensimmäisen kerran Nexus-lehdessä. On selvää, että Harris oli tavannut nykyisin jo kuolleen Wolfin useita kertoja ja oli Wolfin henkilökohtainen tuttu. Samoin on selvää, että Harris ihaili suuresti Wolfia. Tähän ihailuun onkin olemassa selviä syitä; olihan Wolf lääket. tri (neurologia), teoreettisen fysiikan fil. tri, tieteiden tri (tietokoneoppi), lakit. tri (kansainvälinen lainsäädäntö), jonka lisäksi hänellä oli elektromagneettisen opin alempi tutkinto, ja biogenetiikan alempi tutkinto.
Lisäksi hän oli toiminut presidentti Clintonin neuvonantajana, Kansallisen Turvallisuusneuvoston neuvonantajana, maanulkoisen elämän asiantuntijana, MJ-12-ryhmän jäsenenä, New York Academy of Sciencesin arvovaltaisena ja pitkäaikaisena jäsenenä, sekä Amerikan Tieteiden Edistämissäätiön jäsenenä. Lisäksi hän oli ilmavoimien eversti, lentäjä, ilmavoimien kirurgi ja CIA:n ja NSA:n agentti. Humanoidit sieppasivat Wolfin kun hän oli lapsi, ja hän opetteli kommunikoimaan humanoidin kanssa teini-ikäisenä, työskenteli Area 51:n S-4 -alueella ja kloonasi hybridisotilaan, jolle antoi nimen "GI-JOE". Wolf oli myös kansainvälinen diplomaatti. Wolfin älykkyysosamäärä on myös harvinaisen korkea, eli 200.
Valpas lukija on jo arvannut, että Wolfilla näytti olleen vähän liikaa noita titteleitä ja tärkeitä tehtäviä. Niinhän asia sitten onkin, ettei Wolf pystynyt osoittamaan, missä yliopistoissa hän oli ansainnut kaikki nuo tittelit, koska hän opiskeli yliopistoissa "hallituksen salaisen ohjelman turvin, ja yliopistot olivat pyyhkineet hänen nimensä kirjoistaan".
Tässä sitä taas ollaan. Samanhan väitti myös Bob Lazar, joka tuli tunnetuksi Area 51:n yhteydessä. Kanadalaisella ydinfyysikolla Stanton Friedmanilla oli tähän pulmaan yksinkertainen ohje: Jos joku opiskelee yliopistossa, niin hänen kuvansa ja nimensä pitää olla yliopiston ko. vuoden vuosikirjassa, jota yleensä painetaan suuria määriä ja jaetaan/myydään opiskelijoille ja muille. Ja vaikka yliopisto miten "pyyhkisi" jonkun nimen yliopiston tiedostoista jälkikäteen, niin opiskelijan nimi, ja yleensä myös valokuva, säilyy kuitenkin ko. vuosikirjassa, joka on olemassa satojen opiskelijoiden kotona ympäri maata. Ja Friedmanin logiikan mukaan, jos jonkun henkilön nimi ei ole ko. vuosikirjassa, niin sitten hän ei ole opiskellut siinä yliopistossa. Tämä nyrkkisääntö on hyvin yksinkertainen ja koska kukaan ei tiedä, missä Wolf oli opiskellut, niin asia jää sitten siihen.
Allekirjoittanut teki kokeen, jonka kuka tahansa pystyy toistamaan. Surffasin New York Academy of Sciences'in kotisivuille ja yritin etsiä Wolfin nimen sieltä, mutten löytänyt. Joko etsin huonosti tai sitten se vaan ei ole siellä. Wolf oli myös antanut Harrisille kaksi metallipalaa muukalaisten "avaruusaluksesta" ja pyysi, että ne testattaisiin laboratoriossa. Wolf ennusti, että testit näyttäisivät, että palat koostuisivat 99% piistä ja 1% olisi "maanulkoista alkuperää". Suoritetussa testissä (jonka suoritti saksalainen 'Federal Institute of Metallurgy') kävi sitten ilmi, että palat koostuivat 99% piistä ja 1% tunnistamattomista aineista. On huomattava tässä ettei "tunnistamaton" tässä yhteydessä tarkoita välttämättä samaa kuin "maanulkoinen", koska laboratorio on hyvin saattanut jättää vähemmän esiintyvät ainesosat määrittelemättä testien kalleuden takia.
Haastatelluista henkilöistä allekirjoittanut arvostaa eniten Hynekin, Sitchinin, ja varsinkin fysiikan tohtorin Eltjo Hasselhoffin (viljakuviot) haastatteluja. Pohtimisen aihetta antaa tri Sauderin väite, että kesti kolme vuotta, ennen kuin tiettyjä Marskuvia julkaistiin. Kirjan luvuissa 22-28 Harris siirtyykin sitten ufoista "kaukokatsojiin" (remote viewer) ja kanavointiin.
Allekirjoittanut saa kirjasta sellaisen käsityksen, että Harris, väitteestään huolimatta, ei ole toiminut tutkijana CUFOSissa, vaan ilmeisesti juuri kielenkääntäjänä ja yhdyshenkilönä. Se seikka, että kirjassa on 19 valokuvaa, jossa Harris itse on mukana, antaa myös oman leimansa tälle kirjalle.
PS. Kun etsitään eri näytteistä vaikkapa maanulkoisia metalleja, niin syyllistytään allekirjoittaneen mielestä eräänlaiseen ajatusvirheeseen. Kuka on sanonut, että mahdollinen maanulkoinen avaruusalus pitää olla rakennettu metalleista tai aineista, joita ei tunneta Maan päällä? Eikö se voisi olla rakennettu tutuista metalleista tai aineista?
Björn Borg, 2.6.2004
[ takaisin ]
|
