|
Kirjat > Kirjaesittelyt
Rutledge, Harley D.:
Project Identification. The First Scientific Field Study of UFO Phenomena
Prentice Hall Inc., Englewood Cliffs, NJ 1981. 265 sivua
 Kun Southeast Missouri State -yliopiston fysiikan osaston johtaja professori, fil. tri Harley D. Rutledge, kuuli niistä toistuvista ufo- ja valohavainnoista, joita tehtiin läheisessä Piedmontin kaupungissa, niin hän päätti ottaa itse selvää mistä oli kysymys. Rutledge oletti, että hän selvittäisi asian muutamassa tunnissa tai päivässä, mutta hänen tutkimuksensa venyikin seitsemäksi vuodeksi ja tuloksena syntyi mm. tämä kirja.
On heti todettava, että Piedmontissa oli meneillään jotakin hyvin outoa vuonna 1973. Ufoja ei tarvinnut erityisesti etsiä, vaan niitä näki harva se yö ja päivälläkin, usein useita samana päivänä. Havaitsijoista ei ollut lainkaan pulaa, sillä näitä ilmiöitä näkivät tuhannet ihmiset ja useat näkivät niitä monia kertoja. Havaitut kohteet eivät olleet vain valoilmiöitä, vaan myös oikeita koneita eli lentolaitteita, joista esim. Rutledge itse havaitsi yhden jättimäisen, joka lensi hänen ylitseen. Ufo tuli niin hiljaa takaapäin, että Rutledge havaitsi sen vasta, kun se oli jo lentänyt hänen ylitseen ja hän pääsi näkemään sen vasta takaapäin. Rutledge kuvasi tätä ufoa valtavaksi, täysin hiljaiseksi ja sen takaosassa oli neljä jättimäistä valoa, kaksi valkoista ja kaksi punaista, kuin ison amerikkalaisen auton takavalot.
Kuten sopii odottaa fysiikan professorilta, niin kirjassa on runsaasti eri laskelmia ja mittauksia havaittujen kohteiden lentokorkeuksista, nopeuksista ja koosta. Nämä laskelmat ovat kuitenkin esitetty siten, että tavallinen lukijakin pystyy ymmärtämään niitä tavallisella maalaisjärjellä. Erittäin harvinaiset ja selkeät valokuvat näyttävät millaisia outoja valoja ja valojuovia kamera on tallentanut. Mitä kuvat esittävät, kukaan ei ole pystynyt sitä sanomaan.
Piedmontissa havaittiin myös lentokoneita, jotka tavalla tai toisella olivat "outoja". Tarkkailijat kuulivat ja näkivät eräänä päivänä useita suihkuhävittäjiä, jotka lensivät heidän ylitseen. Koneet näyttivät tavallisilta suihkuhävittäjiltä paitsi, että niissä oli vääränlaiset navigointivalot. Kun niissä olisi pitänyt olla punainen valo vasemmassa siivissä, vihreä oikeassa siivessä ja taaksepäin näkyvä valkoinen valo, niin niissä olikin molemmissa siivissä valkoiset valot ja punainen valo näytti taaksepäin.
Eräänä päivä havaitsijat näkivät lentokoneen, joka näytti tavalliselta kun sitä katsoi paljain silmin, mutta kun sitä katsoi kiikarilla, niin koneessa oli siivet, jotka näyttivät kuin ne olisi tehty sahanteristä. Toisena päivänä eräs havaitsija kertoi, kuinka eräältä lentokentältä lähti neljä sotilashelikopteria takaisin omaan tukikohtaansa toiseen kaupunkiin, mutta kun asiaa tiedusteltiin, niin ko. tukikohta ilmoitti, ettei heillä ollut mitään helikoptereita liikkeellä siihen aikaan.
Rutledge itse havaitsi, miten F-4 mallinen suihkukone yritti 7.10.1976 tavoittaa havaittua ufoa. Kun hävittäjä kadotti sen näkyvistä, se ryhtyi etsimään ufoa. Tälle havainnolle löytyi myös muita silminnäkijöitä. Outoa tapauksessa oli, paitsi itse ufo, myös se, että kun asiaa tutkittiin myöhemmin, niin kukaan ei pystynyt selvittämään, mistä F-4 oli kotoisin. Rutledge viittaa myös erään hävittäjälentäjän kertomukseen siitä, kuinka hänen piti kohdata toinen hävittäjä ja löysikin toisen koneen, joka kuitenkin näytti matkustajakoneelta, jota hävittäjä kuitenkaan ei pystynyt tavoittamaan. Rutledge kysyykin: "Millainen on sellainen matkustajalentokone, jota hävittäjä ei pysty tavoittamaan?" Rutledge onkin varma, että vieras äly kopioi ihmisen tekemiä koneita, kuten lentokoneita ja helikoptereita, salatakseen toimintaansa. Kopioiminen onnistuu välillä hyvin ja välillä taas ei.
Toinen asia, johon Rutledge kiinnittää jatkuvasti huomiota kirjassaan, on miten eri havaitsijat kuvailivat nähtyjä kohteita. Esimerkkinä tästä Rutledge kertoo tapauksen, jolloin viisi eri henkilöä seisoi lähellä toisiaan ja katsoivat samaa kohdetta, mutta jälkeenpäin kaikki kuvailivat sitä eri tavalla. Rutledge tuo myös esille hämmästyksensä siitä, että kun hän itse katsoi erästä kohdetta silmälasiensa kautta, niin se näytti täysin erilaiselta, kuin miltä se näytti, kun hän siirtyi katsomaan kohdetta kaukoputken avulla. Rutledge vaihtoi silmälasit kaukoputkeen useita kertoja ja teki saman havainnon joka kerta. Rutledgella ei ole mitään selitystä tähän.
Rutledge kertoo myös Bloomfieldistä kotoisin olevasta maanviljelijästä, joka eräänä päivänä havaitsi pellollaan ufon. Kun havaitsija astui kaksi askelta taaksepäin, ufoa ei enää näkynyt, vaan sen takana olevat puut tulivat näkyviin. Mutta kun havaitsija taas astui kaksi askelta eteenpäin, niin ufo tuli taas näkyviin.
Eräs asia, jonka Rutledge myös pani merkille oli se, että valoilmiöt aivan ilmeisesti reagoivat suoraan hänen (ja muiden) tekemisiin. Kun esim. radiolähetin kytkettiin päälle, niin tarkkailtavana oleva valo saattoi sammua samalla hetkellä. Tällaisia tilanteita oli runsaasti. Rudledge tulikin siihen tulokseen, että valot ovat älykkäitä tai että niitä ohjaa jokin äly.
Rutledge on tutkimustensa jälkeen täysin varma, että ufot ovat todellisia ja että ne ovat vieraan älyn ohjaamia. Ne reagoivat havaitsijan tekemisiin salamannopeasti ja Rutledge toteaa, että ufojen ja havaitsijoiden välillä oli jonkinlainen tietoisuus. Rutledge toteaa, että 'leikkiä leikittiin' tai 'peliä pelattiin'. Rutledge hämmästelee myös sitä, että ajan mittaan hän itse havaitsi yhä enemmän ufoja omasta kotipihastaan ja miettii, tulivatko ufot nimenomaan näyttäytymään hänelle?
Ikävänä asiana tutkimuksissa tuli ilmi, että kun eri laitteilla analysoitiin niitä elektronisia signaaleja, joita mitattiin ufojen ollessa lähellä, niin havaittiin myös sellaisia signaaleja, joita havaitsijat eivät olleet aikaisemmin nähneet. Myöhemmin kaksikin eri armeijan asiantuntijaa tunnisti näitä signaaleja häirintäsignaaleiksi taajuudella 39-190 MHz. Nämä häirintäsignaalit häiritsivät nimenomaan paikallisia TV-lähetyksiä esim. taajuudella 54 MHz. Esim. VHF-kanavat ovat juuri tällä taajuudella.
Rutledge pani myös merkille, että kerran kun hän yhdessä poliisien kanssa katseli ufoa, niin mukana ollut rohkeudestaan tunnettu poliisikoira pelästyi niin, että yritti piiloutua isäntänsä jalkojen väliin, mitä se ei aikaisemmin ollut koskaan tehnyt. Rutledge epäilee, että ufosta tuli sellaisia ääniä, esim. ultraääniä, joita ihminen ei kuule, mutta kylläkin koira.
Rutledgen mielestä ufohavainnoissa on havaittavissa selvä kaava; ufot ovat totuttautumassa ihmisiä olemassaoloonsa. Kun tarpeeksi moni ihminen uskoo ja tiedostaa ufot, ne ottavat yhteyttä suoraan. Rutledge viittaa myös useisiin kertomuksiin siitä, kuinka on nähty ilmavoimien hävittäjien ajavan takaa ufoja tai helikopterien etsivän niitä. Rutledge on varma, että USA:n armeija tiedostaa ufo-ongelman ainakin paikallistasolla.
Tämä kirja sopii vaikka jokaiselle fyysikolle, joka on vähänkin kiinnostunut ufoista. Se sopii myös mainiosti tähtitieteilijöille, koska havaitsijat toistuvasti vertailevat havaittuja valoilmiöitä tähtitieteellisiin kohteisiin. Kirjassa julkaistut useat valokuvat oudoista valoilmiöistä ja niiden jättämistä varsin merkillisistä vanoista ovat jokaisen lukijan tutkittavissa ja vapaasti tulkittavissa.
Kirjan lopussa Rutledge viittaa kintaalla Menzelin, Condonin ja Klassin ufoselityksiin ja toteaa, että suurin osa Piedmontin havainnoista jää ilman selityksiä, jos turvaudutaan näiden skeptikkojen selityksiin.
Björn Borg, 14.5.2004
[ takaisin ]
|
