|
Kirjat > Kirjaesittelyt
Pozos, Randolfo Rafael:
The Face on Mars. Evidence for a Lost Civilisation?
Chicago Review Press, Chicago 1986. 155 sivua
 DiPietro, Vincent & Gregory Molenaar & Dr. John Brandenburg: Unusual Martian Surface Features
Pozos, Randolfo Rafael: The Face on Mars. Evidence for a Lost Civilisation?
Allekirjoittanut päätti kirjoittaa yhden yhteisen esittelyn yllämainituista kahdesta kirjasta. Syitä tähän on kaksi; ensinnäkin ne kertovat täsmälleen samasta asiasta, ja toiseksi nämä kirjat ja niiden tekijät liittyvät tiiviisti yhteen.
Jo etukäteen voidaan todeta, että näiden kirjojen syntyhistoria kuvastaa tilannetta, jossa vakiintuneen tieteen on otettava kantaa väitettyihin uusiin löytöihin. Kirjat kertovat miten valtavirran tiedemiehet ovat suhtautuneet asiaan, joskus hyvinkin yllättävällä tavalla, kun joku yksityinen tiedemies väittää tehneensä mullistavan havainnon. Mutta aloittakaamme alusta.
Kesäkuussa vuonna 1977 amerikkalainen avaruusluotain Viking Orbiter 1 valokuvasi Marsin pintaa. Luotaimen tehtävänä oli tutkia, oliko Marsissa elämää vai ei. Vuonna 1980 kaksi tutkijaa, Vincent DiPietro ja Greg Molenaar, löysivät kuvista jotakin, mikä muistutti avaruuteen tuijottavia ihmisen kasvoja. Kasvojen läpimitta oli 1,6 km!
Tutkijat julkistivat kuvat ja hämmästyivät seurannutta tunneperäistä reaktiota; ei suuren yleisön joukossa, vaan planeettatutkijoiden joukossa. DiPietro ja Molenaar huomasivat joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi siitä yksinkertaisesta syystä, että he olivat uskaltaneet tuoda esille ajatuksen, että Marsissa oli joskus ollut vanha sivilisaatio. Kuvia vähäteltiin sille perusteella, että ne esittivät vain varjoja, jotka synnyttivät ihmisen kasvoja muistuttavan kuvan.
DiPietro ja Molenaar ryhtyivät vastahyökkäykseen ja puolustivat itseään ja kehittivät jopa uuden menetelmän, jonka avulla voitiin saada kuvien resoluutio paremmaksi. Vuonna 1982 he julkaisivat kirjan "Unusual Martian Surface Features". Kaikki oli kuitenkin turhaa: neljän vuoden ja tuhansien dollareiden kustannusten jälkeen DiPietro ja Molenaar päättivät olla hiljaa asiassa.
Allekirjoittaneen käytettävissä on kirjan neljäs painos vuodelta 1988, jossa on mukana kolmantena kirjoittajana fil. tri, plasmafyysikko, John Brandenburg. Kirja on lähinnä kuvateos, jossa esitellään ns. Mars-kasvoja ja erästä "pyramidia" ja eri tapoja tutkia niistä otettuja valokuvia. Teos sopii erinomaisesti lähinnä valokuvausta harrastavalle tai valokuvaustekniikasta kiinnostuneille pitkien ja perusteellisten valokuvausteknillisten selostusten takia. Kirjassa tuodaan myös esille, että esim. ns. Elysium-alueella on useitakin pyramideja, mutta todetaan samalla, että nämä pyramidit ilmeisesti ovat luonnollisia muodostelmia.
Useimmat ovat kuulleet Cydonia-alueen Mars-kasvoista, mutta harva taitaa tietää, että ns. Utopia-alueella myös on löydetty kahdet "kasvot", mutta paljon huonommassa kunnossa kuin Cydonia-alueen kasvot. Näissä kaikissa kolmessa kasvoissa on kuitenkin yhteistä se, että niillä kaikilla on päässään jonkinlainen kypärä tai sitten kyseessä on tukka, joka sivuilla ulottuu leuan korkeudelle saakka.
Vuonna 1983 tiedetoimittaja Richard Hoagland näki DiPietron ja Molenaarin kirjan. Hoagland kiinnostui asiasta ja ryhtyi itse tutkimaan Marsin kuvia. Hän vakuuttui siitä, että Marsin kasvot ja pyramidit olivat keinotekoisia ja yritti saada planeettatutkijoita kiinnostumaan asiasta, mutta yksikään planeettatutkija ei ollut kiinnostunut siitä. Hoagland päätti tuolloin kääntyä jonkun toisen tieteenalan edustajan puoleen ja löysikin yhteisen tuttavan kautta antropologin, fil. tri Randolfo Rafael Pozos?in, joka tuolloin ei vielä ollut lainkaan mukana missään Mars-tutkimuksessa.
Hoagland aloitti myös Mars Project -nimisen projektin, johon ottivat osaa tri, astronautti Brian O?Leary ja fil. tri David C. Webb, joka tuolloin oli mukana presidentti Reaganin avaruuskomissiossa. Hoagland onnistui kokoamaan lisää kiinnostuneita ja luomaan eräänlaisen "tietokonekonferenssin", johon ottivat osaa esim. DiPietro Marylandissa, Molenaar Minnesotassa, John Brandenburg New Mexicossa ja muita osanottajia San Franciscon alueelta.
Vuonna 1983 Pozos sai käsiinsä ensimmäisen kerran alkuperäiset valokuvat ja hämmästeli niitä ja ryhtyi pohtimaan, että jos kasvot ovat keinotekoisia, niin missä niiden tekijät ovat asuneet? Pozos löysi tällöin muita rakennelmia ns. Cydonia-alueella, kuten muita pyramideja ja kokonaisen alueen, jota ristittiin "kaupungiksi", "kiitorataa" muistuttava suora, jossa on säännöllisin välein jokin "kupu", "linnoituksen" ja "inkakaupungin".
"Tietokonekonferenssin" jälkeen Pozos julkaisi kirjan "The Face on Mars. Evidence for a Lost Civilisation?" Kirja on perusteellinen ja seikkaperäinen. Luonteensa mukaisesti se ei kuitenkaan ole mikään kirja, jota "lukee" kuin romaania, vaan siihen on syvennyttävä perusteellisesti, koska onhan se täynnä selostuksia valokuvaustekniikasta ja mittauksista, mittaustekniikasta ja mittauskulmista sekä pohdintoja siitä, miten voitaisiin ymmärtää saatuja tuloksia. Pohjanahan on saadut Mars-kuvat eikä muuta tietoa ole saatavilla. Molemmat kirjat ovat erinomaisia tietolähteitä Mars-kasvoista ja Cydonia-alueesta kiinnostuneille.
Sen jälkeen kuin yllämainitut kirjat ovat ilmestyneet, ovat myös muut julkaisseet Mars-kirjoja:
- Hoagland, Richard C.: The Monuments of Mars. 1987
- Carlotto, Mark J.: The Martian Enigmas: A Closer Look. 1997
- Carlotto, Mark J. & al.: A Case For The Face
- Fleming, Lan: Why NASA Needs Cydonia. In the Case for the Face: Scientists Examine the Evidence for Alien Artifacts on Mars, toim. Stanley V. McDaniel and Monica Rix Paxson.1998
- Brandenburg, John E. & Monica Rix Paxson: Dead Mars, Dying Earth. 2000
- Hancock, Graham & Robert Bauval & John Grigsby: The Mars Mystery
Useiden henkilöiden vaatimuksesta NASA otti uusia valokuvia Cydonia-alueesta vuonna 2001 Mars Global Surveyor -luotaimella. Uudet kuvat eivät kuitenkaan ratkaisseet kiistaa Mars-kasvoista, vaan muistuttivat lähinnä kalliomuodostelmaa. Nämä kuvat eivät kuitenkaan lopettaneet keskusteluja Mars-kasvoista, vaan ne jatkuvat entiseen malliin; ne jotka eivät ikinä ole uskoneet Mars-kasvoihin, viittaavat nyt uusiin kuviin ja toteavat että eihän niissä näy mitään merkillistä. Ne jotka taas uskovat Mars-kasvoihin viittaavat tuhansien, ehkä satojentuhansien vuosien eroosioon, joka on kuluttanut kasvoja ja pyramideja.
Eräänä merkillisenä asiana asiassa oli kuitenkin "uskovaisten" aikaisempi väite, että NASA oli jostakin käsittämättömästä syystä käyttänyt aikaisempien kuvien valmistamisprosessissa filtteriä, jota normaalisti ei käytetty, ja NASA myönsikin näin tapahtuneen. Vaikuttaa siltä, että kiista Mars-kasvoista ratkeaa vasta sitten kun ensimmäinen astronautti tai kosmonautti laskeutuu Cydoniaan ja pääsee tutkimaan paikkoja lähemmin.
Allekirjoittanut ei ole mikään Mars-asiantuntija mutta on usein ihmetellyt sitä jalustaa, jolla kasvot sijaitsevat. Miten siistit ja tasaiset sen sivut ovat, kuin ne olisi leikattu isolla leipäveitsellä.
Björn Borg, 24.09.2003
[ takaisin ]
|
