|
Kirjat > Kirjaesittelyt
Coomer, David:
The UFO Investigator's Guide
Blandford, London 1999, 223 sivua
 On aina mielenkiintoista löytää uusi asiallinen ufokirja, kuten Coomerin "The UFO Investigator's Guide". Vaikka kirja oikeastaan palvelee ufotutkijan käsikirjana, niin Coomer selostaa kirjan alussa lyhyesti, mitä ufoilmiöllä oikeastaan tarkoitetaan. On mielenkiintoista havaita, että Coomer kirjassaan tarttuu siihen, mihin monet muutkin ovat tarttuneet, eli näyttää siltä, että havaitut ufomallit aina näyttävät olevan "yhden askeleen edellä" meidän tekniikkaamme. Tällaisia olivat 1890-luvun ilmalaivat, ja myöhemmät kummituslentokoneet, kummitusraketit, ufot ja nyt viimeksi mustat kolmiot. (Ja tällä nimenomaan EI tarkoiteta havaittuja lentokoneiden prototyyppejä).
Coomer selostaa pitkään vanhoja kansantaruja ja eri kansojen kertomuksia, jotka kertovat taivaalta laskeutuneista olennoista ja lentolaitteista, ja kertoo mayaintiaanien taruista, intialaisista vimanoista, sumereista, Hesekielistä, dogoneista jne., jne. Tämän jälkeen Coomer siirtyy kirjan varsinaiseen aiheeseen, eli miten ufotutkijan pitää käyttäytyä, ja aloittaa luettelemalla millainen varustus hänellä pitää olla ja miten havaitsijoita haastatellaan jne.
Erään toisen kirjan esittelyssä allekirjoittanut huomautti, että kirjan nimi oli harhaanjohtava. Myös Coomerin kirjasta on sanottava samaa, sillä kirjan nimi ei vastaa kirjan sisältöä. Mutta tällä kertaa positiivisessa mielessä, koska kirjaa lukiessaan huomaa aika nopeasti, että tässä kirjassa on mukana paljon, paljon muitakin asioita, kuin mitä kirjan nimen perusteella voisi odottaa.
Kirjoitettuaan haastattelutekniikasta, Coomer käsittelee havaintojen luokittelua. Hän aloittaa Hynekin vanhalla tutulla luokitusmallilla, joka kuten tunnettua, lähituntumatapausten kohdalla loppuu CE 3:een eli kolmannen asteen lähituntumaan. Myöhemmin muut tutkijat lisäsivät luetteloon CE 4:n, jolla ymmärretään sieppauksia. Kun päästään seuraavaan luokkaan, eli CE 5:een,niin syntyykin usein vaikeuksia, koska eri kirjailijat ja tutkijat ovat antaneet tälle luokalle eri tulkinnan. Esim. allekirjoittanut ymmärtää CE 5:llä sellaisia tapauksia, joissa havaitsija väittämänsä mukaan oma-aloitteisesti saa yhteyden ufoon. Tunnetuin tällä alalla on lääket. tri Steven Greer ja hänen ryhmänsä C-SETI (ei pidä sekoittaa SETI:in!). Greer on tullut tunnetuksi mm. siitä, että hän ja hänen ryhmänsä säännöllisesti ajavat yöllä aavikolle ja vilkuttavat voimakkailla taskulampuilla taivaalle, ja saa kun saakin, väittämän mukaan, ufoilta vastauksen.
Greer, ja myös esim. Richard F. Haines ("CE-5. Close Encounters of The Fifth Kind"), ovat kirjoittaneet kokonaisia kirjoja näistä CE 5 -lähituntumatapauksista. Coomer sen sijaan, viitaten Valleehen, katsoo että CE 5:llä tarkoitetaan lähituntumatapauksia, jotka ovat jättäneet pysyviä jälkiä havaitsijaan tai aiheuttaneet jopa kuoleman. Tämä on kyllä ufoalalla eräs ongelma, ettei ole voitu sopia siitä, mitä CE 5:llä tarkoitetaan. Käytännössä kuitenkin näyttää siltä, että Greerin CE 5 -määritelmä on vahvemmassa asemassa.
Kirjoitettuaan sieppausilmiöstä Coomer eksyy kyllä pahasti kirjan aiheesta (="Ufotutkijan käsikirja"), mutta kuten sanottua positiivisella tavalla, eli selostaa pitkään miten elämä on syntynyt Maan päällä, ja miten elämää voisi syntyä avaruudessa, ja miltä se voisi näyttää. Einsteinin suhteellisuusteorian ja nykyajan uusien teorioiden jälkeen Coomer palaa taas ufoihin ja selvittelee, millaisia fyysisiä vaikutuksia ufot aiheuttavat ihmisille ja esim. autoille.
Myös "ufoaaltoja" tarkastellaan, jonka jälkeen taas palataan ns. "kentälle" ja käydään läpi miten otetaan maanäytteitä ja mitataan missä korkeudessa ufo on ollut. Coomer puhuu pitkään myös valokuvista ja miten niitä pitää tutkia. Kerrottuaan viljakuvioista ja käytyään läpi millaiset "tavanmukaiset" esineet tai ilmiöt saattavat aiheuttaa uforaportteja, Coomer siirtyy kertomaan millä tavalla ufologi voi vaikuttaa viranomaisiin tai esim. kansanedustajaansa, ja on tässä niin perusteellinen että kertoo jopa mistä ovesta pitää mennä sisään Englannin parlamenttiin.
Kirjan loppuosassa on erilaista hyödyllistä tietoa kuten eri maiden ufoyhdistysten osoitteita, lyhyt Kuka kukin on? -luettelo, havaintokaavakkeen malli ja ufosanasto. Kirjasta löytyy myös sellainen tieto kuin "Helsinki UFO Society (Interplanetist), Urpo Hayrynen, Mannerheimintie 59 B 25,00250 Helsinki", ja ehkä hiukan yllättäen oululainen nettiosoite ns. Phoenix-valoista, eli phoenix.oulu.fi (130.231.240.17) In/pub/ufo_and_space_pics
Yhteenvetona tästä kirjasta voidaan todeta, että tässä on nyt kerrankin kirja, jolla on liian vaatimaton nimi sisältöön verrattuna.
Björn Borg, 14.09.2003
[ takaisin ]
|
