|
Arkisto > Artikkelit
Maija Lång:
Ufotodisteita esiteltiin USA:ssa - vaiettiin mediassa?
Maailmalla on pieni, mutta kasvava joukko ufosalaliittoteoreetikkoja, eli ihmisiä, jotka uskovat ufoilmiön todellisuuteen ja sitä salaavien valtaapitävien yhteiseen
agendaan - salaliittoon. Ufosalaliittoteoreetikot uskovat, että valtiot tai pikemminkin taloudellista ja poliittista valtaa käyttävä, upporikkaista
yksilöistä tai suvuista koostuva, "varjohallinto" ei paljasta julkisuuteen ufoilmiöstä tietämiänsä asioita ja varjelee salaisuutta kyseenalaisin ja
jopa rikollisin keinoin. Saman salaliittoteorian mukaan usein uskotaan, että talouden ja poliittisen vallan kahvassa olevilla tahoilla on hyppysissään myös maailman
suurimpien uutistoimistojen tai mediatalojen enemmistö, jolloin epämiellyttävistä uutisista voidaan antaa vaikenemiskäsky tai tehdä niistä jos nyt ei
naurunalaisia, niin ainakin viihteellisiä, jolloin uskottavuus kärsii.
ROSWELL - salailun alku
Suunnitellun ufosalailun uskotaan alkaneen vuonna 1947 Roswellissa New Mexicossa tapahtuneen ja sittemmin maailman kuuluisimmaksi nousseen lentävän lautasen maahansyöksyn
ja sen uutisoinnin yhteydessä. Tällöin USA:n ilmavoivat kertoivat nimittäin mediassa ampuneensa alas lentävän lautasen, mutta jo seuraavana
päivänä riensi kiistämään tämän tapahtuneen ja alas ammutun vain säähavaintopallon. Lehtileikkeitäkin alkuperäisestä
uutisesta löytyy edelleen vaikkapa Internet-haulla. Tämä nopeasti laajalle levinnyt kyseenalainen uutisointi ja erityisesti seuraavina päivinä tapahtuneen nopea
kiistäminen loikin pohjan tuleville ufosalaliittouskomuksille.
Täytyy muistaa, että 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla lentävien lautasten havaintoja tehtiin USA:ssa merkittävän paljon ja niistä myös keskusteltiin
avoimemmin ja julkisemmin. Vain muutamia kuukausia Roswellin tapausta aiemmin lentävän lautasen nimitys sai alkunsa paljon julkisuutta saaneen havainnon tehneen
lentäjä Kenneth Arnoldin kuvailusta.
Roswellin tapauksen jälkeen väitetysti perustettiin huippusalainen ryhmä nimeltänsä MJ-12 (joskus myös Majestic tai Majic 12), jonka
tehtävänä oli koordinoida ufosalailua ja ottaa selvää mitä lentävien lautasten takana piilee. Sittemmin MJ-12:n väitetään luovuttaneen
ufoteknologiaa joillekin yhdysvaltalaisille puolustushallintoa lähellä toimiville yrityksille ja siten vaikuttaneen teknologian ja mm. ilmailun kehitykseen. MJ-12 -ryhmän
toiminnasta internetiin skannattuna löytyy koko joukko vuoroin aidoksi todistettuja ja vuoroin kiistettyjä Yhdysvaltain armeijan dokumentteja
Majesticdocuments
Vahvistamattomien viitteiden mukaan jossain vaiheessa MJ-12 ei olisi kuitenkaan enää toiminut niinkään minkään demokraattisesti valitun valvovan elimen
alla, vaan olisi laajentunut omaksi salailua harjoittavaksi varjohallitukseksi ja muodostanut tiiviit kontaktit varakkaisiin puolustushallinnon, median ja talouden mahtimiehiin..
Tästä varjohallituksesta on puhunut ja tunnustanut osallisuutensa mm. Lockheedin salaisen tuotekehitysyksikön johtaja Ben Rich kuolinvuoteellaan.
Ben
Rich
Median roolista ilmiön uutisoinnissa
Vaikka salaliittoteoreetikoille se ei yllätyksenä varmasti ole tullut, niin me nk. vakavasti ufoilmiötä tutkivat tahotkin olemme ihmeissämme kansainvälisen
median vaikenemisesta useammankin ufoilmiöstä kertovan tapauksen kohdalla. Yksi näistä on eittämättä USA:ssa toukokuun alussa 2013 järjestetty
monipäiväinen kuuleminen - Citizen Hearing on Disclosure (citizenhearing.org), jossa esiteltiin
erittäin kattava kooste ufotodisteista ja todistajanlausunnoista mm. poliitikoilta, lentäjiä, astronauteilta ja pitkän sotilasuran tehneiltä ihmisiltä,
jotka riskeerasivat oman maineensa tullessaan aiheesta julkisuuteen. Viisi päivää Yhdysvaltain pääkaupungin Washingtonin Press Club oli miehitetty toinen
toistaan uskottavampien todistajien kertoessa ufohavainnoista ja järjestelmällisestä salailusta asian tiimoilta. Yhtäkään suomenkielistä uutista ei
tapahtumasta olla nk. valtamediassa nähty. Tilaisuus oli hengeltään ja sisällöltään jatkoa samassa paikassa vuonna 2001 järjestetylle Disclosure
Project -konferenssille.
citizenhearing.org
Citizen Hearing -tilaisuudessa pyrittiin noudattamaan Yhdysvalloissa käytetyn kongressin kuulemisen kaavaa, uskottavuuden ja luottamuksen voittamiseksi mm. mediassa, mutta
käytännössä muutamassa harvassa jutussa, mitä aiheesta on lähinnä USA:ssa julkaistu, tämäkin järjestely tuntui kääntyvän
järjestäjiä vastaan ja asetettiin kyseenalaiseksi. Citizen Hearing -tapahtuman todistajanlausunnot dokumentoitiin kattavasti ja löytyvät kirjallisena tapahtuman
WWW-sivuilta.
Median roolista ufoilmiön salailussa tai ainakin ilmiön uutisoinnin tavoista voitaisiin puolestani käydä keskustelua julkisuudessa enemmänkin, mutta aiheesta
julkaistut eittämättä yksipuoliset lausunnot löytyvät poikkeuksetta vain UFO-salaliittoteoreetikkojen nettipalstoilta ja korkeintaan pienen levikin
paikallislehdistä. Yleisesti voitaneen olettaa, että ilmiön uskottavuus ja hyväksyttävyys yhteiskunnassa lisääntyy, jos ilmiöstä
kirjoitetaan valtamediassa ja tämähän toimii tietysti toisinkin päin. Mikäli ilmiöstä, tapahtumasta tai vaikkapa astronautin
esittämästä salaliittotunnustuksesta ei juttuja valtamediassa ole, sitä ei myöskään pidetä merkittävänä tai
välttämättä edes todellisena. Median valtaa ei siis sovi väheksyä asenteiden ja yhteiskunnan muokkaajana.
Salaliittoteoreetikkojen mukaan iso osa koko ihmiskuntaa koskevista merkittävistä ja todistusvoimaisista ufotapauksista jätetään uutisoimatta ja jos jotain
uutisoidaankin, niin uskottavaankin tapaukseen usein lisätään perään jotakin viihteellistä, kuten viitataan ufoelokuvaan tai tv-sarjaan. Tällöin
itse asiasisällön uskottavuus kärsii ja ihminen alitajuntaisesti luokittelee sen viihteellisemmäksi uutiseksi, kuin tarpeen olisi.
Missä todisteet? - no aloitetaan näistä
Ufosalaliittoteoreetikkojen vastavoimana toimivat nk. ufoskeptikot usein vetoavat siihen, että salaliitto asian tiimoilta on käytännössä mahdoton, koska se
vaatisi median ja hallitusten osallisuutta ja joku varmasti lavertelisi. Nyt lavertelijoita Citizen Hearingissä on ollut koolla iso joukko, mutta media vaikenee. Lisäksi
ufoskeptikot puhuvat usein todisteiden puutteesta, johon ufosalaliiton kannattajien ja jopa meidän maltillisempien ufotutkijoiden on helppo vastata, että ufovideoita tai
valokuvia on julkaistu jo satoja tuhansia ja uskottavia havainnon tekijöitä maailmassa on jo miljoonia. Youtubestakin löytyvät Antonio Urzin tai Billy Meierin videot
ovat ainakin toistaiseksi parhaasta päästä. Kuvien ja videoiden lisäksi fyysisinä todisteina voisi käydä mm. nk. starchild-pääkallo, Maya
-kulttuurin lentävälautas- ja humanoidi artefaktit (tästä löytyy niinikään hyvä Youtube-video
mm. Rendleshamissa aluksen laskeutumisjäljestä tehdyt kipsivalokset. Oma lukunsa on myös kaikkialla maailmassa esiintyvät viljapeltokuviot ja viljojen vauriot,
karjan silpomiset valoilmiöiden yhteydessä, jne. Osa liittäisi listaan myös pyramidit ja muutamat muut tuhansia vuosia vanhat rakennelmat, jotka tuntuvat edelleen
mahdotomilta ihmisten tekemäksi. Näiden jälkimmäisten todistusvoimasta voidaan ja pitääkin keskustella, mutta monet kuvat, videot, kipsivalokset, Maya
-aarteet sekä osa viljapeltokuvioista kertovat melko kiistattomasti jostain meille tuntemattomasta toimijasta.
National Geographicin 2012 teettämän tutkimuksen mukaan 36 % amerikkalaisista uskoo, että maassa on vieraillut maan ulkopuolisia olentoja ja jopa 80 % amerikkalaisista
uskoo maansa salailevan tietojaan ufoilmiöstä.
US News
Aihetta on tutkittu paljonkin ja vaikka joissain julkaistuissa tutkimuksissa mainitut prosentit ovat toki reilusti alempia, niin siitäkin huolimatta ne ovat vielä
hälyttävän korkeita ja pistävät miettimään. Tätä taustaa vasten voisi olettaa, että ufoilmiöstä kiinnostuneet ovatkin kohta
enemmistö. Eikö demokratiassa median tulisi palvella paitsi vähemmistöjä, niin myös enemmistöä ja tarjota uutisointia näin
merkittävästä, mutta haastavasta aiheesta. Aloitettaisiinko kunnon katsauksella Citizen Hearinging -tapahtumaan?
[ takaisin ]
|
