|
Arkisto > Artikkelit
Nick Pope:
Project-Condign
Englannin puolustusministeriö julkaisi 15.5.2006 ennen salaiseksi luokittelemansa raportin tunnistamattomista lentävistä kohteista. Vaikka FOIA (Freedom Of Information Act) oli vapauttanut ufoasiakirjoja julkiseksi aikaisemminkin, tämä 460-sivuinen "Project Condign" -peitenimellä vuosina 1996-2000 tuotettu raportti oli lajissaan ennennäkemätön. Raportti salattiin aikanaan luokituksella UK Eyes Only, ja siitä jaettiin vain yksitoista kopiota. Sen tutkimustulokset olivat sensaatiomaisia, mutta samaa voi sanoa itse projektin historiasta.
Se alkoi 1950-luvulla. Sir Henry Tizard lausui julki painavan mielipiteensä siitä, että ufohavainnot ansaitsisivat hänen mielestään tieteellisen tutkimuksen huomion. (Tizard oli tuolloin Deparment's Chief Scientific Adviser. Hänet muistetaan myös työstään tutkien parissa.) Auktoriteetin sana tehosi. Perustettiin työryhmä, joka sai kannettavakseen hieman hilpeän nimen: Flying Saucer Working Party. He julkaisivat tutkimuksensa 1951 salaiseksi luokitellussa raportissa. Työryhmä piti ufohavaintoja väärintulkintoina, huijauksina tai harhoina. He eivät suositelleet tutkimuksien jatkamista.
Pääministeri Winston Churchill prässäsi Ilmaministeriötä saadakseen aiheeseen selkoa. (Ilmaministeriö toimi vuoteen 1964 asti, jolloin se liittyi yhteen merivoimien ja sotaviraston kanssa, muodostaen nykyisen Englannin puolustusministeriön). Seuraavassa ote hänen kirjeestään Ilmaministeriölle 1952: ”Mitä tämä poru lentävistä lautasista oikein on? Mitä se tarkoittaa? Mikä on totuus? Jään odottamaan raporttianne.” (Kirje on saatavilla kokonaisuudessaan Englannin Kansallisarkistossa). Churchill sai vastauksensa, joka noudatteli ufotyöryhmän raportin johtopäätöksiä: ufot eivät olleet uhka. Tämä ei jäänyt kuitenkaan tähän. Myöhemmin samana vuonna Yhdistyneen Kuningaskunnan Ilmavoimat (RAF) pääsivät todistamaan uutta ufoaaltoa. Tällä kertaa tilanne jouduttiin ottamaan vakavasti, sillä ufot leikittelivät lentokoneiden kanssa liikkuen uskomattomilla nopeuksilla ja suorittaen fysiikkaa murtavia ohjausliikkeitä. Niistä saatiin tutkahavaintoja, ja joistakin jopa kuvamateriaalia!
Flying Saucer Working Party -työryhmän skeptinen raportti sai nyt yhä vähemmän painoarvoa. Ufohavaintoja alettiin taas tutkia. 1956 annettiin ohjeistus, joka itse asiassa salattiin samalla kertaa. Ufotutkimuksista ei saanut puhua julkisesti. 1965, vuotta aikaisemmin syntynsä saanut MOD (Englannin puolustusministeriö), myönsi amerikkalaisille kollegoilleen, että ufohavaintoja on tutkittu ”Ilmavoimiemme teknisen tiedusteluyksikön taholta” (Air Force Technical Intelligence Deparment). Samalla MOD kertoi miten he suhtautuivat aiheeseen: "Käytäntömme on väheksyä ufoilmiötä ja välttää tapausten leviäminen julkisuuteen.”
Puolustusministeriö jatkoi uforaporttien vastaanottamista. Useimmat havainnot tulivat yksityisiltä henkilöiltä, mutta joukkoon mahtui myös poliiseja, siviilikoneiden lentäjiä ja sotilashenkilöitä. Raportoitujen tapausten määrät vaihtelivat: 1976, 200 kpl. 1978, 750 kpl. Aloitin itse työnteon puolustusministeriössä 1985, ja siirryin 1991 Ilmavoimien alaiseen yksikköön, jonka vastuulla ufotutkimus oli. Työntoimenkuvani oli selvittää oliko olemassa todisteita mistään sellaisesta, joka uhkaisi Yhdistyneen Kuningaskunnan alueellista ilmapuolustusta. Se mitä löysin muutti elämäni.
Suhtautuminen ufoilmiöön jakautui puolustusministeriössä kuten muuallakin: kahtia. Jotkut pitivät ufotutkimusta turhana rahan tuhlakkeena, jotkut taas priorisoivat toimintamme erittäin tärkeäksi. Yllätyin kun kuulin, että Lord Hill-Norton (A former Chief of the Defence Staff) uskoi, että jotkut ufot ovat maan ulkopuolisen älyn rakentamia, ja että hallitukset pimittävät asian todellista laitaa. Sir Peter Horsley (Former Royal equerry and Deputy Commander in Chief of RAF Strike Command) kirjoitti sarkastisesti Hill-Nortonista omaelämänkerralliseensa seuraavin sanankääntein: "Hyvä Jumala! Mitähän ihmiset sanovat kun kuulevat tämän! Se sormi, joka lepäsi punaisen napin päällä, kuului samalle miehelle, jonka silmät näkivät pieniä vihreitä miehiä." Päädyin tutkimuksissani samoille linjoille kuin edeltäjäni. Suurin osa havainnoista pystyttiin selvittämään. Jotkin tapaukset jäivät kuitenkin vaivaamaan minua.
26.12.1980. Ufo laskeutui Rendleshamin metsäalueelle, joka sijaitsee Yhdysvaltojen entisten ilmatukikohtien Bentwatersin* ja Woodbridgen* vieressä. Useat sotilashenkilöt todistivat tapahtuman. Yksi heistä pääsi jopa koskettamaan aluksen rungon pintaa. Hän kertoi myös nähneensä siinä outoja symboleja, jotka muistuttivat hänestä egyptiläisiä hieroglyfejä. Kyseinen henkilö piirsi symbolit muistikirjaansa raportin teon yhteydessä. Väitetyltä laskeutumispaikalta todella löydettiin painaumajälki. Tutkimukset suoritti puolustusministeriön sotilastiedusteluyksikkö. Myös geigermittarilla laskeutumispaikalta mitatut säteilyarvot poikkesivat merkittävästi tavallisesta. Ufo palasi takaisin seuraavana iltana, ja tällä kertaa sen näki myös everstiluutnantti Charles Halt. (Hän toimi tuolloin Deputy Base Commander -asemassa.)
30.3.1990. Belgian ilmavoimien tutka havaitsi ufon ja he lähettivät sen perään kaksi F-16 -hävittäjää. Hävittäjät saivat lukittua ufon tähtäimiinsä, kunnes se vain karkasi pois hävittäjien lukituksesta. Tämä toistui useasti. Sitten alkoi kissa ja hiiri -leikki, joka kesti noin tunnin verran. Tiedustelin kyseisestä tapauksesta lähetystöltämme Brysselistä, ja he antoivat minun ymmärtää, että Belgian hallitus otti tilanteen vakavasti. Heidän mielestään tuntematon alus oli loukannut heidän ilmatilaansa.
5.11.1990. Ufo ohitti RAF Tornado-lentokoneen Pohjanmeren yläpuolella. Lentäjän raportissa tapahtunutta kuvataan näin: ”Ufo ilmestyi oikealle puolellemme… Lentonopeutemme oli 1,8 machia. Se siirtyi meistä katsottuna kello kahteentoista ja kiihdytti pois. Kaksi muuta Tornadoa näki sen.”
30.3.1993. Iso-Britanniassa raportoitiin laaja-alaisesti ufohavaintoja. Tämä ufoaalto kulminoitui valtavan kolmiomallisen aluksen havaitsemiseen RAF Cosfordin ja RAF Shawburyn yläpuolella. Todistajina toimivat RAF poliisipartion jäsenet ja ilmatieteen viranomainen, joka sanoi nähneensä ufon useiden satojen metrien korkeudessa. Hänen mukaansa se leijui paikallaan, humisi, ja ampui valosäteen alas maahan. Ufo jatkoi matkaansa maaseudun yläpuolella, ennen kuin ampaisi pois hänen näköpiiristään useita kertoja nopeammin kuin mikään RAF hävittäjä.
Puolustusministeriön ufoprojekti otti vastaan paljon kuva- ja videomateriaalia tunnistamattomista lentävistä kohteista. Ne analysoitiin asiantuntijoiden toimesta. Yksi kiehtovimmista kuvista oli saapunut yksikköömme tutkittavaksi 1990 Scottish Daily -sanomalehden välityksellä. Sen negatiiveista oli tuotettu julisteen kokoinen kuva, ja joku edeltäjistäni oli teipannut sen työhuoneeni seinälle. Valokuva oli otettu päivänvalossa. Se esitti timantin muotoista ufoa. Väritys oli metallisen harmaa, ja kohde näytti hummailevan jossain skottilaisen maalaisseudun yläpuolella. Kuva repäistiin seinältä 1994. Osastopäällikkö oli näet varma, että kuva esitti Aurora-lentokoneen prototyyppiä. (Juuri sitä mitä ei ole oikeastaan olemassa.) Tämä asia meni hallituksen kyselytunnille asti. Kuvan perään kysyttiin, mutta vastausta ei saatu. Tietoa kuvan sijainnista ei ole saatu edes FOIA:n kautta.
Tässä oli Condign-projektin taustahistoriaa. Tilanne puolustusministeriössä ja Kuninkaallisissa Ilmavoimissa oli mennyt peukalopainiksi. Uskovat vastaan Skeptikot. Oli selvää, että tarvitsimme ratkaisun tilanteeseen. Tarvitsimme kunnon, syväluotaavan tieteellisen tutkimuksen, joka keräisi datan yhteen, ja ottaisi jonkin ratkaisevan näkökulman koko ilmiöön.
Vastaparini tiedusteluorganisaatiossa (DIS: Defence Intelligence Staff) otti ufoaiheen ensi kertaa esille kanssani vuonna 1993. Kuten minä, hän kiinnostunut joistakin ufotapauksista. Keskustelumme aerodynamiikasta ja voimansiirtojärjestelmistä olisi voitu kopioida dialogiksi johonkin scifi-sarjaan. Mitään ei sanottu suoraan, mutta kun maalliset selitysmallit eivät päteneet joihinkin ufotapauksiin, syyttävät sormet alkoivat taipua kohti taivaita. Kun keskustelussa mainittiin avaruusentiteettien mahdollinen osallisuus, joku muisti aina sanoa: ”Ne ihmiset”. Tullessamme kerran eräästä palaverista pomoni kysyi: ”Mitä hän tarkoitti puhumalla ’niistä ihmisistä’?"
Mutta miten aiomme järjestää edellytykset tutkijatoimikunnalle, kun niin moni oli sitä mieltä, että MOD:n tulisi lakkauttaa ufotutkimuksensa samoin kuin Yhdysvallat oli tehnyt Blue Book -Projektin suhteen 1969. Yksi keino keksittiinkin pian. Kielsimme ufo termin käytön. Ufo oli liian latautunut sana. Se laukaisi jo itsessään ennakkoluulot ja uskonnolliset suuntaukset. Se herätti ihmisissä kerta kaikkiaan liikaa tunteita, joten päätimme alkaa käyttämään toista termiä sen sijaan. Valintamme oli UAP (Unidentifield Aerial Phenomena). Yritimme käyttää tätä kaikissa virallisissa asiakirjoissa. Näin säästimme ufo-termin käytettäväksi asioitaessa esimerkiksi median kanssa.
Se tepsi. Saimme rahoituksen tutkimukselle. Saatuani tiedon tästä, esitin pomolleni, että järjestäisimme toimikunnan. Ja taas, vastoin oletuksiani, ehdotukseni meni läpi. Koko projekti kuitenkin viivästyi ja siirryin ylennyksen kautta toisiin tehtäviin. Kuten huomaat tästä, minulla ei ollut osaa eikä arpaa Condign-projektissa, enkä todellakaan ole sen haamukirjoittaja. (Toisin kuin eräät internetissä olettavat.)
No, mitä meille sitten jäi käteen? Condign-raportti sisältää 460-sivussaan neljän vuoden tutkimustyön. Täytyy sanoa, että meillä on käsissämme kokonaisvaltaisin yhteenveto jo aiheesta julkaistuista tutkimuksista. Raporttiin on myös lisätty muutama uusi eksoottisempi teoria, mutta se ei onnistu tarjoamaan todistusvoimaista selitysmallia ilmiölle. Raportissa myönnetään tämä: ”Vaikka tutkimuksemme ei voi tarjota varmaa selitystä kaikille UAP-ilmiölle.”
Raportin yksi kiistanalaisimmista kohdista löytyy plasmakenttiä käsittelevästä osiosta, jossa väitetään, että monet raportit "kolmiomaisista aluksista" johtuvat sähkövarauksellisista plasmoista, jotka vellovat ilmakehässä eri korkeuksilla. Tähän liittyy vielä teoria siitä, miksi osa ihmisistä kokee outoja tuntemuksia näiden "kolmioiden" ilmestyessä. Condign-raportti nimittäin väittää, että plasmakentät vaikuttavat joidenkin ihmisten aivojen ohimolohkojen toimintaan.
Ongelmana tässä selitysmallissa on, ettei väitteellä ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä. Peukalosääntöhän on, että älä yritä selittää selittämätöntä selittämättömyydellä. Ei ole kovin todistusvoimaista korvata mysteeriä mysteerillä! Raportin väitteet voi kokea myös sytykkeenä, ja selvityksessä peräänkuulutetaankin lisätutkimuksia aiheesta: "Plasmoja voitaisiin ehkä soveltaa armeijakäyttöön.”
Raportti käsittelee myös lentoturvallisuutta. Siviililentäjät ovat raportoineet useita tapauksia, joissa tunnistamaton lentävä kohde on meinannut aiheuttaa todellisen vaaratilanteen. CAA:n (Civil Aviation Authority) on arkistoinut lukemattomia lentäjien havaintoja ufoista. Seuraavassa hyvä esimerkki: 6.1.1995 ufo tuli vaaraetäisyydelle Boening 737 lentokonetta, joka oli laskeutumistilassa kohti Manchesterin lentoasemaa. Sen kyydissä oli 60 matkustajaa. CAA otti kiittäen vastaan lentäjien uforaportit ja kertoi virallisessa selvityksessään, että läheltä piti tilanteen aiheuttama riskikerroin oli huomattava. Useat RAF-pilotit ovat myös todistaneet ufotapauksia. Olen puhunut monen tällaisen todistajan kanssa. Sain myös selville, etteivät lentäjät ole kovin hanakoita tekemään virallista uforaporttia. Condign-projekti ohjeistaa lähikontakti tilanteita näin: ”Kohtaamistilanteessa UAP:tä ei tule yrittää karistaa tai hätyytellä”.
Raportin julkitulo on hyvä uutinen kaikille niille, jotka ottavat ufoasian vakavasti. Laajin Iso-Britannian teettämä ufotutkimus on nyt julkaistu. Tämä lisää myös luottamusta puolustusministeriön sitoutumista FOIA:aan, vaikkakin jotkin osat raportista jätettiin salaisiksi. (Nämä osat koskivat oletettavasti tutkajärjestelmiä.) Yksityisillä kansalaisilla ja medialla on nyt mahdollisuus tirkistellä oven raosta huoneeseen, joka ennen pysyi tiukasti lukittuna. Voidaankin sanoa, että Salaiset kansiot ovat nyt auki. Jokainen halukas voi nyt selvästi nähdä miten vakavasti me jotkut virallisista toimijoista olemme ottaneet ufoilmiön. Condign-raportti on selvä osoitus siitä, että hallituksella on ollut poliittista tahtoa tehdä konkreettisia päätöksiä asian suhteen.
Jotkut väittävät, että yleinen kiinnostus ufoaiheeseen on laantumassa. Mielestäni asia on päinvastoin. Condign-raportin julkitulon myötä väittely ilmiön ympärillä näyttää vain kiihtyvän. Ufot, tai siis, UAP:t ovat taas ajankohtaisia!
Artikkeli ilmestyi ensimmäisen kerran Daily Express -lehdessä 15.5.2006
* Bentwaters: Rakennettiin 1942. Toimi RAF-ilmatukikohtana vuoteen 1951 asti, jolloin sen hallinta siirtyi Yhdysvalloille. Säilyi Yhdysvaltojen hallinnassa lakkauttamisvuoteen 1993 saakka.
* Woodbridge: Rakennettiin 1943. Toimi RAF-ilmatukikohtana 1948 saakka. Siirtyi Yhdysvaltojen hallintaan 1952, ja säilyi sellaisenaan vuoteen 1993 asti.
Suomennos: Lauri Tervonen 2008
[ takaisin ]
|
