Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Artikkelit

UUTISET


Copyright ©
1999-2020
UFO-Finland ry

Arkisto > Artikkelit

Gildas Bourdais:
Ranskalainen COMETA-raportti: Tiivistelmä

Perjantaina 16. heinäkuuta 1999 julkistettiin Ranskassa muuan varsin huomionarvoinen asiakirja, joka on saanut nimen Ufot ja maanpuolustus. Mihin meidän tulee valmistautua? (Les OVNI et la Défense. A quoi doit-on se préparer?). Tämä 90-sivun mittainen raportti on syntynyt perusteellisten ufotutkimusten tuloksena ja siinä asiaa käsitellään useista näkökulmista, mutta erityisesti maanpuolustuskysymysten kannalta.

Tutkimukseen kului useita vuosia ja se toteutettiin arvostetun IHEDN'n (Institut des hautes études de défense nationale) 'kuunteluoppilaiden' sekä eri tieteenalojen asiantuntijoiden yhteistyönä. Jo ennen julkiseksi saattamistaan se lähetettiin Ranskan presidentti Jacques Chiracille sekä pääministeri Lionel Jospinille.

Raportin esipuheen on kirjoittanut ilmavoimien kenraali Bernard Norlain, joka aiemmin toimi IHEDN'n johtajana. Esipuheen aluksi esitetään Andre Lebeau'n, CNES'n aikaisemman johtajan, kirjoittama johdanto. CNES (Centre national d'études spatiales) on NASAa vastaava Ranskan valtiollinen avaruustutkimuskeskus.

Itse raportin tekijäryhmä muodostuu asiantuntijoista, joista useat ovat olleet IHEDN'n em. 'kuuntelijoita', ja sitä johti ilmavoimien kenraali Denis Letty, jolla itsellään on ollut sama kuuntelutehtävä ja sen mukainen työkokemus IHEDN'ssa. Ryhmälle annettu nimi COMETA tarkoittaa ranskankielisessä muodossa lyhenteenä 'perusteellisten tutkimusten komiteaa.'

Raportin alussa esitetään tutkijaluettelo, joka on osittain puutteellinen, mutta kuitenkin jo varsin vaikuttava. Siitä mainittakoon: Bruno Lemoine (Ilmavoimien kenraali, FA of IHEDN), Marc Merlo (amiraali, FA of IHEDN), Michel Algrin (valtiotieteen tri, lakimies, FA of IHEDN), Pierre Bescond (kenraali, aseinsinööri, FA of IHEDN), Denis Blancher (sisäministeriön poliisiosaston päällikkö), Christian Marchal, (pääinsinööri, kansallinen 'Corps de Mines') ja ONERA'n (National Office of Aeronautical Research) tutkimusjohtaja, sekä asevarusteluinsinööri, kenraali Alain Orszag, joka on myös fysiikan tohtori.

Komitea esittää myös kiitoksensa ulkopuolisille asiantuntijoille, joista esitettäköön nimeltä:
Jean-Jacques Vélasco (SEPRAn johtaja CNES-järjestössä), sekä Francois Louange (Fleximagen puheenjohtaja, valokuva-analyysin erikoistuntija), ilmavoimien kenraali Joseph Domange (IHEDN'n tutkijoiden virallinen edustaja).

Kenraali Norlain kertoo lyhyessä esittelyssä kuinka tämä komitea syntyi. Kenraali Letty tuli tapaamaan häntä maaliskuussa 1995 hänen itsensä ollessa IHEDN'n johtajana. Tarkoituksena oli keskustella Letty'n ufoihin liittyvästä komiteahankkeesta. Norlain vakuutti olevansa kiinnostunut suunnitelmasta ja neuvoi häntä ottamaan yhteyttä IHEDN'n tutkijajärjestöön (Association of Auditors [AA]), joka puolestaan myös antoi hänelle tukensa.

Tässä yhteydessä on mielenkiintoista todeta, että kaksikymmentä vuotta sitten samoin eräs raportti nimenomaan johti CNES'n piirissä toimivan GEPANin syntyyn. Tämähän oli CNES'n ensimmäinen ufotutkimusyksikkö.

Neuvottelujen tuloksena komitean jäseniksi saatiin useita IHEDN'n tutkijajärjestössä toimivia henkilöitä ja heidän lisäkseen muita asiantuntijoita. Useimmat toimivat tai ovat toimineet tärkeissä puolustuslaitoksen tehtävissä, teollisuudessa, opetustoimessa, tieteellisessä tutkimustyössä tai erilaisissa hallinnollisissa viroissa. Kenraali Norlain lausuu toivovansa, että tämä raportti kannustaa jatkotutkimuksiin kansallisella tasolla sekä myös edesauttaa ensiarvoisen tärkeänä pidettävää kansainvälistä yhteistyötä.

COMETAn puheenjohtajana kenraali Letty viittaa raportin pääkysymykseen, hyvin dokumentoidun havaintoaineiston suureen määrään, mikä pakottaa meidät tarkastelemaan kaikkia ajateltavissa olevia hypoteeseja ufojen mahdollisesta alkuperästä, sekä erityisesti niiden mahdollista Maan ulkopuolista alkuperää koskevia hypoteeseja.

Tämän jälkeen komitea esittelee tutkimuksen sisällön: Ensimmäisessä osassa ovat eräiden merkittävien tapausten kuvaukset. Näitä esitetään sekä Ranskasta että ulkomailta; toisessa osassa kuvataan alan tutkimustoiminnan järjestelyjä Ranskassa ja muissa maissa. Tässä yhteydessä esitetään myös kuinka eri maiden tutkijat saattavat löytää osittaisia selityksiä, jotka perustuvat fysiikan lakeihin. Sen jälkeen tarkastellaan yleisiä selitysmalleja salaisista lentokoneista aina ulkoavaruudesta ilmaantuneisiin aluksiin saakka; kolmannessa osassa pohditaan sitä, mikä on asian nimi puolustuspolitiikassa ja sotilas- sekä siviililentäjien informoinnissa. Samoin kysytään mitkä olisivat mahdollista sodankäyntiä, poliittista menettelyä sekä maassa vallitsevia uskonnollisia valtapiirejä koskevat seuraukset, mikäli ulkoavaruushypoteesi osoittautuisi todeksi.

Osa I: Tosiasiat ja todistajanlausunnot

Enin osa tutkijoista tuntee entuudestaan monet esitetyt tapaukset, joten niistä riittää tässä vain maininta:

  • Todistajalausunnot ranskalaisilta lentäjiltä. M.Giraud (Mirage IV -lentäjä, 1977); eversti Bosc (taistelulentäjä, 1976); Air Francen havainto lennolla AF 3532, tammikuu 1994).
  • Ilmaliikenteen tapaukset eri puolilla maailmaa. Lakenheath (1956); RB-47 (1957); Teheran (1976); Venäjä (1990); San Carlos de Bariloche (Argentiina, 1995).
  • Maan pinnalta käsin tehdyt havainnot. Tananarive (1954); havainto maan pinnan lähellä olevasta lautasesta (ranskalainen lentäjä J.-P. Fartek, 1979); useiden todistajien vahvistama havainto venäläisen ohjusten laukaisupaikan läheisyydessä (1989).
  • Ranskassa todetut lähituntumatapaukset. Valensole (Maurice Masse, 1965); Cussac, Cantal (1967); Trans-en-Provence (1981); Nancy (tunnettu nimellä "Amarante" 1982).
  • Selvitettyjen havaintojen tuottamat vastaesimerkit (kaksi tapausta).

Vaikka valikoima on rajoitettu, se lienee riittävä saamaan ennakkoluulottoman lukijan vakuuttuneeksi ufoilmiön todenperäisyydestä.

Osa II: Nykyhetken tilanne

Toisen osan otsikkona on 'Nykyhetken tilanne' ("Le point des connaissances").Se alkaa selvityksellä ranskalaisen ufotutkimustoiminnan järjestelyistä. Asia lähti liikkeelle santarmistolle vuonna 1974 annetuista menettelyohjeista, jotka koskivat havaintoilmoitusten tiivistämistä ja jatkuu aina GEPANin syntymiseen saakka vuonna 1977. Samalla kuvataan kuinka viimemainittu on organisoitu sekä esitellään sen tutkimustyössä saamia tuloksia. Paikallispoliisi oli tallentanut yli 3000 havaintoilmoitusta. Tapauksia tutkittiin ja niistä tehtiin tilastollisia analyysejä. Tämän jälkeen selvityksessä käsitellään GEPANin ja myöhemmin SEPRAn sopimuksia, jotka oli tehty tutkimusnäytteiden ja valokuvien analysoinnista ilma- ja maavoimien sekä siviili-ilmailun ja muiden alan järjestöjen kanssa. Näytteiden ja muun materiaalin tutkimuksiin saatiin siis sekä siviili- että sotilastahojen apua, ja niitä tutkittiin eri laboratorioissa.

Mitä menetelmiin ja niillä saatuihin tuloksiin tulee, esiin tuodaan uudelleen eräitä kuuluisia tapauksia (Trans-en-Provence, l'Amarante). Samalla painotetaan eri puolilla maailmaa tapauksista laadittujen luettelojen arvoa, erityisesti lentäjien kokoamia (Weinsteinin luettelo) sekä tutka/näkö - havaintoraporttien merkitystä. Tässä kohden asian historiallinen näkökulma saa myös valaistusta, kun raportissa siteerataan kenraali Twiningin syyskuussa 1947 laatimaa kuuluisaa kirjettä, jossa jo vakuutettiin ufoilmiön olevan todellinen.

Seuraava luku 'Hypoteesit ja ilmiön mallintamisyritykset' (OVNI: hypothèses,essais de modélisation), käsittelee useissa maissa meneillään olevaan tutkimukseen liittyvää ja eri hypoteeseista aiheutuvaa ufoilmiön mallintamisen ongelmaa. Ufojen liikkeen aikaansaavaa oletettua tekniikkaa on jo yritetty osaksi jäljitellä. Tämä perustuu niiden nopeutta, suunnanmuutoksia sekä lentonopeuden kiihdytyksiä koskeviin havaintoihin. Myös lähietäisyydellä olleiden ajoneuvojen moottori- ja sähköhäiriöiden ja todistajien halvaantumisoireiden on katsottu liittyvän asiaan.

Eräänä mallina on pidetty MHD-tekniikan käyttöä. Tekniikkaa on kokeiltu vedessä hyvällä menestyksellä ja sen toteuttamista ilmassa suprajohtavia virtapiirejä käyttäen voitaneen odottaa jo muutaman lähimmän vuosikymmenen aikana. Samassa yhteydessä mainitaan lyhyesti myös muita tutkimuksia, joissa tavoiteltu tekniikka voisi tulla kyseeseen ilmatilassa ja avaruudessa. Näitä ovat hiukkassuihkumoottorit, antigravitaatio sekä planeettojen ja tähtien magneettikentistä saatavien impulssien hyväksikäyttö.

Maan pinnalla käytettävien kulkuneuvojen toimintahäiriöt voidaan kenties selittää mikroaaltosäteilyn vaikutuksella. Itse asiassa, suurtehokäyttöisiä hypertaajuusgeneraattoreita tutkitaan jo tällä hetkellä Ranskassa ja muissakin maissa. Eräitä niiden sovelluksia ovat mikroaaltoaseet. Hiukkassuihkut, kuten ilmaa ionisoivat ja siten näkyviksi tulevat protonisuihkut, saattaisivat selittää hohtavat sädepulssit. Mikroaallot saattaisivat selittää kehon halvaantumisilmiöitä.

Samassa luvussa tutkitaan seuraavaksi 'globaalisia hypoteeseja'. Tekaistut tapaukset ovat harvinaisia ja paljastuvat yleensä helposti. Tietty epätieteelliseksi katsottava aineisto on syrjäytettävä. Tätä ovat lähinnä luulotellut salaliitot ja kuvitellut uskomukset salaisten voimien ihmisiin kohdistuvasta käsittelystä, parapsykologiset ilmiöt sekä kollektiiviset hallusinaatiot. Salaisten aseiden hypoteesia pidetään samoin hyvin epätodennäköisenä. Tämä tarkoitti kylmän sodan aikana 'hiljaista myrkyttämistä', mikä siis kuitenkin on katsottava vain luonnonilmiöksi.

Käteemme on näinollen jäänyt joukko maanulkopuolisolettamaa suosivia hypoteeseja. Erään version ovat muotoilleet ranskalaiset tähtitieteilijät Jean-Claude Ribes ja Guy Monnet. Heidän käsityksensä perustuu amerikkalaisen fyysikon, O'Neillin, 'avaruuden saaret' -kuvaukseen. Kuvaus perustuu nykyfysiikan teoriaan.

Ufotutkimustoimintaa Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa ja Venäjällä käsitellään lyhyesti. Yhdysvalloissa tiedotusvälineet sekä haastattelututkimukset toteavat yleisön olevan asiasta huomattavan kiinnostunutta, kun taas virallinen taho, erityisesti ilmavoimat, on epäilevällä kannalla. Viimemainittu on ymmärrettävä niin, ettei asia muodosta uhkaa kansalliselle turvallisuudelle. FOIAn kautta julkistettujen, aiemmin salaisten, asiakirjojen mukaan asia olisi jopa niin, että ufot valvoisivat ydinvoiman käyttöä ja että sotilas- ja tiedusteluelimet jatkuvasti suorittaisivat ufotutkimuksia.

Raportissa painotetaan yksityisten ja vapaiden tutkimuslaitosten tärkeyttä, nimenomaan Yhdysvalloissa. Siinä mainitaan erikseen 'Asian tilanneselostus: Paras saatavissa oleva näyttö', joka vuonna 1995 lähetettiin tuhannelle henkilölle eri puolilla maailmaa, sekä Sturrockin työryhmän selvitys vuodelta 1997. Näitä molempia rahoitti Laurance Rockefeller. 'Tilanneselostus' on ilmiselvästi ollut COMETA-raportin tekijöille mieleen. Komitea pani mielihyvin merkille eräiden sisäpiiriin luettavien henkilöiden, kuten eversti Philip Corson julkisen mukaantulon, ja pitää hänen esittämäänsä todistusaineistoa merkittävänä USAn taholta tulleena tuen osoituksena ja näyttönä siitä, että asiantila myös siellä tiedostetaan, monien tahojen esittämästä kritiikistä huolimatta.

Raportissa kuvataan lyhyesti myös Iso-Britannian tilannetta. Tässä yhteydessä mainitaan erityisesti Nick Pope. Siinä myös tuodaan esiin väite Britannian sekä Amerikan välisestä salaisesta yhteisestä tutkimustyöstä ufoasiassa. Vihdoin käsitellään tutkimustilannetta myös Venäjällä. KGB:n todetaan siinä julkistaneen vuonna 1991 eräitä tietoja.

Osa III: Ufot ja maanpuolustus

Kolmannessa osassa 'Ufot ja maanpuolustus' (Les OVNI et la défense), todetaan, että joskaan mitään vihamielistä toimintaa ei vielä ole todettu, ainakin Ranskassa on voitu havaita joitakin 'uhkailuja' (esim. Mirage IV -tapaus). Koska Ufojen maanulkopuolista alkuperää ei voida sulkea pois, on välttämätöntä pohtia tällaisesta mahdollisuudesta johtuvia kysymyksiä paitsi strategisesta, myös poliittisesta, uskonnollisesta sekä median ja suureen yleisöön kohdistuvan tiedottamisen näkökulmasta.

Osan III ensimmäinen luku käsittelee mahdollisesti eteen tulevia menettelytapoja (Prospectives stratégiques) ja se alkaa perustavanlaatuisella kysymyksellä: 'Entäpä jos ne todella tulevat maapallon ulkopuolelta? Mitä aikomuksia ja minkälaisia toimintatapoja voimme odottaa niiden käyttäytymisen perusteella?'

Tällaiset kysymykset avaavat raportista varsin kiistanalaisen osan. Siinä tutkitaan ulkoavaruuden vierailijoiden mahdollisia motiiveja, kuten maapallon suojelemista ydinsodan vaaroilta, mihin ydinasetukikohtien yli toistuvasti tapahtuvien lentojen katsotaan viittaavan.

Komitea pohtii tämän jälkeen eri maiden reaktioiden johdosta syntyviä seurannaisvaikutuksia, riippumatta siitä, ovatko reaktiot virallisia vaiko eivät, ja tutkii erityisesti kysymystä siitä, missä määrin salaiset ja yksityisluontoiset kontaktit maan asukkaisiin olisivat mahdollisia, erikoisesti 'kohteena Yhdysvallat'. Yhdysvaltain asennetta pidetään 'mitä oudoimpana' vuoden 1947 ja Roswellin tapauksen jälkeen. Siitä lähtien asiassa näyttää esiintyneen salailua, jopa lisääntyneessä määrin. Tämän sanottaisiin selittyvän halulla estää mihin hintaan tahansa ufotutkimuksen kautta selville saatua ja saatavissa olevaa sotilaallisesti ylivertaista teknologiaa pääsemästä julkisuuteen.

Seuraavaksi raportti käsittelee kysymystä 'Mikä suunta nyt olisi otettava?' Vähimmilläänkin näyttäisi siltä, että riippumatta Ufojen luonteesta niiden tulisi herättää 'kriittistä valppautta', mikä on huomionarvoista niiden aiheuttaman 'epävakauttavan asioihin puuttumisen' vuoksi. Tietty 'kosminen valppaus' olisi eliitin asiana paitsi kansallisesti, myös kansainvälisellä tasolla. Tätä pidetään raportin mukaan tärkeänä, koska siten vältettäisiin paniikkia aiheuttavien yllätysten kehittyminen, ilmiöiden ja viestien virheellinen tulkinta sekä vihamielisen informaation vaikutus yleisöön.

COMETA suosittaa kansallisella tasolla SEPRAn toiminnan tukemista sekä korkeimmalle hallitustasolle perustettavaa työryhmää, jolla olisi valmiudet toimia yhteistyössä Euroopan eri maiden sekä sen ulkopuolisten maiden vastaavien elinten kanssa, kehitysnäkymiä sekä strategiaa ja yhteistyökysymyksiä koskevissa hankkeissa. Sitä seuraavana askeleena voitaisiin nähdä Euroopan valtioiden ja Euroopan Unionin diplomaattiset toimet Yhdysvaltain kanssa, tavoitteena poliittinen sekä strateginen yhteistyö.

Raportin avainkysymys on 'Mihin meidän tulee valmistautua?' Mahdollisina tapahtumina esitetään mm: maanulkopuolisten muutto virallisen kontaktin ottamiseksi; Euroopassa tai muualla maapallolla todettu ufo-/avaruusolentojen tukikohta; maahanhyökkäys (epätodennäköisenä pidetty) ja paikallinen tai massiivinen Maa-planeetalle tulo; maapallon eri valtioiden mielipiteenmuokkaus tai tarkoituksellinen väestön keskuudessa aiheutettu sekasorto.

COMETA kiinnittää erityistä huomiota 'lentotoiminnassa saatuihin viitteisiin' sekä näihin tilanteisiin joutuville miehistöille tarkoitettuihin toimintasuosituksiin kuten matkustajalentokoneiden miehistöille, lennonjohtajille, säähavaintoasemien työntekijöille sekä em. toimintojen insinööreille tarkoitettuihin ohjeisiin. Raportti suosittaa myös toimenpiteitä tieteellisellä sekä teknisellä tasolla. Nämä on tarkoitettu edistämään tutkimusta, josta saattaisi olla hyötyä paitsi maanpuolustusasioissa, myös teollisuuden sovelluksissa.

Raportissa tutkitaan lisäksi ufoilmiöstä aiheutuvia poliittisia ja uskonnollisia vaikutuksia. Tähän käytetään omasta avaruustutkimuksestamme saatua mallia: miten itse toimisimme, kuinka menettelisimme tilanteessa, jossa vastassamme ovat meitä vähemmän kehittyneet sivilisaatiot? Tällainen näkökulma ei ole uusi asioista hyvin perillä olevalle ja runsaan ufokirjallisuuden viidakossa toimivalle tutkijajoukolle. Tässä yhteydessä asialla on kuitenkin erityistä merkitystä sen vuoksi, että ongelmaa käsitellään näinkin vakavasti. Media/julkisuus - näkökohtia ei voida unohtaa, kuten ei myöskään disinformaation tuottamia ongelmia. Pelko naurunalaiseksi joutumisesta sekä tiettyjen ryhmien vastatoimista ovat samoin jatkuvasti varteenotettavia näkökohtia.

Loppupäätelmänään COMETA väittää, että Ufojen fysikaalinen todellisuus, älyllisten olentojen hallitsemana, on 'kvasi-varmaa' - se siis näyttäisi varmalta. Sen mukaan asiasta saadut tiedot selittää vain yksi hypoteesi: maanulkopuolisten vierailijoiden hypoteesi. Tämä hypoteesi on tietenkin vielä todistamatta, mutta sillä on kauaskantoisia seurannaisvaikutuksia. Näiden todellisiksi väitettyjen vierailijoiden tarkoitusperät ovat pysyneet meille tuntemattomina, mutta niitä on syytä pohtia ja tuoda esiin mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita.

Komitea esittää lopuksi suosituksia, joissa jälleen korostetaan tarvetta:

1. tiedottaa asiasta kaikille päätöksentekijöille sekä keskeisessä asemassa oleville henkilöille
2. tukea SEPRAn toiminta- ja tutkimusresursseja
3. saada avaruusvalvonnan toimielimet ottamaan ufonäkökohta työssään huomioon
4. perustaa näitä kysymyksiä käsittelevä toimiyksikkö korkeimmalle valtiolliselle tasolle
5. käynnistää diplomaattiset toimet Yhdysvaltain kanssa yhteistyön aikaansaamiseksi tässä 'ratkaisevan tärkeässä kysymyksessä'
6. tutkia mahdollisissa kriisitilanteissa tarvittavia toimenpiteitä.

Viimeiseksi tähän asiakirjaan on otettu mukaan seitsemän mielenkiintoista lisäystä, joihin kokeneidenkin ufologien kannattaa tutustua:

1. Tutkatarkkailu Ranskassa
2. Tähtitieteilijöiden tekemät havainnot
3. Elämä muualla maailmankaikkeudessa
4. Siirtokuntien perustaminen avaruuteen
5. Roswellin tapaus - sen johdosta esiintyvä disinformaatio; (mielenkiintoinen teksti, jota jotkut lukijat voivat arvostella, toiset taas pitää tervetulleena, kuten itsekin pidän)
6. Ufoilmiön esihistoria, Erään ajanlaskun alkeet
7. Ufoilmiön heijastusvaikutukset eräisiin psykologisiin, sosiologisiin ja poliittisiin kysymyksiin.

Asiaan vakavasti suhtautuvien ufotutkijoiden kautta maailman tulisi ottaa huomioon tämän raportin tärkeys, riippumatta siihen mahdollisesti kohdistuvasta kritiikistä. Sen sisältö on sellaisenaan jo huomiota herättävä ja lisäksi raportin laatijat ovat päteviä ja arvostettuja.

Itse asiassa, tiettyä terävää kritiikkiä esitettiinkin pian raportin internetissä julkistamisen jälkeen. Samoin eräs ranskalainen lehti julkaisi sosiologi Pierre Lagrangen kirjoituksen, jossa raportin esittämät näkökohdat tuomittiin disinformaatioksi ja koko asia naurunalaiseksi (Libération, 21. heinäkuuta, 1999). Toivokaamme, että tämä tiivistelmä selvittää asiaa koskevaa keskustelua.

suomennos Jorma Kosonen


Aiheeseen liittyviä linkkejä:

IHEDN (Institut des hautes études de défense nationale)
CNES (Centre national d'études spatiales)

takaisin ]