|
Arkisto > Artikkelit
Stanfordin yliopiston fyysikon Peter A. Sturrockin koolle kutsuman yhdysvaltalaisen tiedemiesryhmän mielestä ufoja pitäisi tutkia automaattisilla valvontalaitteilla
Matias Päätalo:
Joko tiede vihdoinkin kiinnostuu ufoista?
Vuonna 1998 työnsä päätökseen saanut Stanfordin yliopiston fyysikon Peter A. Sturrockin koolle kutsuma tiedemiesryhmä tutustui noin kymmeneen klassiseen, parhaaksi väitettyyn ufotapaukseen, jossa oli raportoitu tutkahavaintoja, fysiologisia vaikutuksia, väitettyjä elektromagneettisia häiriöitä, valokuvia ja jonkin verran terveysvaikutuksia.
Aineistoa oli valittu eri puolilta maailmaa ja joukossa oli lentäjien havaintoja, joihin liittyi samanaikainen tutka- ja maahavainto, sekä tapauksia, joissa raportoitiin vaikutuksia auton sähkölaitteisiin tai laskeutumisia. Vaikka tapaukset selvästi osoittivat ufo-ongelman moninaisuuden ja kirjavuuden sekä niissä toistuvan kaavan ja tieteellisen kiinnostavuuden, tiedemiesryhmä toteaa raportissaan Physical Evidence Related to UFO Reports, etteivät ns. tieteelliset todisteet yhdessäkään tapauksessa olleet niin vahvoja, että ne todistaisivat ufoille Maan ulkopuolista alkuperää. Sen sijaan ufoluokan ilmiöille saattaa löytyä monia ja tieteellisesti varsin kiinnostavia luonnontieteellisia selityksiä, myöskään unohtamatta havaitsijoiden psyykkisiä ominaisuuksia. Tutkijat painottavat, että olisi löydettävä uusi tapa lähestyä ilmiöitä, jotka ovat huonosti tunnettuja.
Paneeli päätyi kuitenkin mielenkiintoiseen suositukseen. Sen mukaan ufotapauksia olisi pyrittävä tutkimaan automaattisesti toimivilla valvontalaitteilla. Tulisi myös kehittää yhteisiä projeketeja tiedeyhteisön ja ufotutkijoiden välille ja luomaan monimallisia hypoteeseja ufojen tutkimiseksi.
Monissa tapauksissa ufot saattavat olla uusia tai ennestään huonosti tunnettuja fysikaalisia ilmiöitä, niiden yhteisvaikutuksia tai muuten harvinaisia ilmiöitä. Tiedemiesryhmä piti malliesimerkkinä Ranskan valtion ufotutkimusviraston GEPAN/SEPRAn organisaatiota, jossa on mukana tiedeyhteisö, puolustuslaitos ja harrastajat.
Päinvastoin kuin Coloradon yliopiston ydinfyysikko Edvard U. Condonin tutkijaryhmän raportti vuodelta 1968, joka ei suosittanut ufojen jatkotutkimuksia, Sturrockin paneeli suosittaa tutkimuksen kehittämistä myös yliopistoihin, opiskelijat huomioiden. Peter Sturrock osoitti akateemista siviilirohkeutta jo vuonna 1975, kun hän teki ensimmäisenä maailmassa kyselyn USA:ssa tähtitieteellisen yhdistyksen jäsenille, jotka kaikki olivat tähtitieteen ammattilaisia. Näistä 2611 jäsenestä 1356 palautti lomakkeen täytettynä. Heistä 62 ilmoitti itse nähneensä lentävän kohteen, jolle he eivät korkeasta koulutuksestaan huolimatta voineet löytää luonnollista selitystä. Koska tämä kysely ei ole Euroopassa yleisesti tunnettu, hyvin laadituissa tieteellisissäkin kirjoituksissa vilahtaa aika usein, ettei kukaan astronomi ole koskaan nähnyt mitään ufoiksi luokiteltavaa. Kirjaimellisesti ottaen, yleisväittämä ei pidä paikkaansa.
Myös suomalaisia tiedemiehiä analysoimassa Sturrockin raporttia
Sturrockin raportti analysoi esillä olevia ufotapauksia melko tiukoin kriteerein. Siinä ei esim. lentäjien havaintoja aseteta muita parempaan asemaan, kuten yleisessä tiedotuksessa usein on laita. Sturrockin raportti painottaa tapauksiin liittyvien useiden todisteiden saumatonta luotettavaa yhteenkuuluvuutta. Raportti on myös toimitettu suomeksi UFO-Finlandin toimesta, kääntäjänä Kari Välimaa.
Myös suomalaiset tutkijat ovat perehtyneet Sturrockin paneelin raporttiin. Suomalainen ufotutkimuksen kehittämis-, tutkimus- ja keskusteluryhmä, Tiede ja UFOt (Science and UFOs research group), analysoi raporttia vuonna 1999-2000. Ryhmä myöntää, ettei ufojen avaruusalkuperää voi nykyraporteilla todistaa. Tarvitaan hyvin laaja tieteellinen tutkimus. Ryhmä kuitenkin totesi Sturrockin raportin sisältävän mielenkiintoista aineistoa ufotapausten tieteellisen tutkimuksen kehittämiseksi. Tässä olisi paljon pohdittavaa koko tiedeyhteisölle.
Sturrockin raportin analyysissa mukana ollut Turun yliopiston tähtitieteen dosentti Pekka Teerikorpi sanoo omana kommenttinaan näin:
"Raportissa kiinnitti erityistä huomiota se, että toisaalta korostetaan fysikaalisen todisteaineiston olevan kaiken A ja O ja edellytys sille, että luonnontieteilijät voivat ryhtyä tutkimaan ufohavaintoja. Tähän voi karkeasti ottaen yhtyä, vaikka silminäkijöiden lausunto on rajoitetussa mielessä myös fysikaalista evidenssiä. Ihminen toimii komplisoituna ilmaisimena", painottaa Teerikorpi, toinen Ufojen arvoitus -kirjan tekijöistä. (Kyröläinen-Teerikorpi, URSA 1980.) Mielenkiintoista onkin, että varsinaisten fysikaalisten todistelajien yhteydessä Sturrockin paneeli korostaa luotettavien silminnäkijälausuntojen merkitystä ja yllättäen myös valokuvia. Tavallinen näköhavainto on siis edelleen aivainasemassa.
Tutkimuksiin vain luotettavia raportteja
Tutkijapari Teerikorpi-Kyröläinen huomasi jo 1980-luvulla saman kuin Sturrockin paneeli 1998: lentäjien havainnot ovat alttiina samoille virheellisille tulkinnoille kuin yleensä tavallisten kansalaisten maanpinnan tason havainnot. Kun havaintovirheet on poistettu, jää arvioitavaksi luotettavuus. "Voisi ajatella, että vakuuttavat todisteet harvinaisen ilmiön puolesta edellyttävät fysikaalista aineistoa yhdessä luotettavien silminäkijälausuntojen kanssa. Tällainen todistusaineisto antaa pohjaa työhypoteesille, jonka tutkimisessa voidaan käyttää puhtaita silminnäkijähavaintoja, ottaen huomioon niihin liittyvät epävarmuudet", arvioi Teerikorpi.
Tämä on reaalinen tapa lähestyä sellaisia harvinaisia ilmiöitä, joista on vähän tietoa tai ei ollenkaan. Ne voivat olla ufokäsitteen sukuisia ilmiöitä, eikä niillä tarvitse olla Maan ulkopuolisen teknologian viitekehystä, ilman painavaa syytä.
Kokonaisuutena tiedeyhteisö on suhtautunut ufokysymykseen nihkeästi. Yhtenä syynä tähän voi olla Tiede ja UFOt -ryhmän nuoremman tutkijan fil.yo Sampo Puoskarin mukaan ufoaiheen huono julkisuuskuva, mainosalan termejä lainaten huono imago. Mielikuva ufotutkimuksesta on muokkautunut paljolti kontaktisanomien saajien ja muilla planeetoilla vierailevien kuvittelijoiden ja siepattujen tuulesta tempaamiensa väitteiden mukaan. Sampo Puoskari kartoitti vuonna 1998 oululaisnuorten ufomielipiteitä ja totesi, että ulkoavaruushypoteesi on nuorten mielikuvissa vahva ja se peittää alleen monet fysikaaliset, todennäköisemmät selitysvaihtoehdot. Myös ufokäsite oli jäsentynyt nuorille aika epätäsmällisesti. Propagandistiset, tendenssimäisesti tarkoitushakuiset TV-ohjelmat olivat vaikuttaneet nuorten mielipiteisiin.
Tiedeyhteisön mielikuva ufoista on lähempänä ufokäsitteen alkuperäistä määrittelyä, mutta ei ole saavuttanut vielä tutkimusarvoa. Humanistina Sampo Puoskari näkee ufotutkimuksella myös kansatieteellistä arvoa. Hän harmittelee sitä, että alkuperäinen ufokäsite Unindentified Flying Objects on sotkettu kymmeniin, jopa satoihin muihin ilmiöihin, joilla ei ole ufoiksi jäävien luokitusperusteissa mitään tutkimusarvoa. Ufoilmiön käsitettä viljellään holtittomasti. Julkinen sana etsii tiedon sijasta sensaatiota. Tieteelliset asenteet ja tavoitteet ovat vähäisiä ja varjossa, selittää Puoskari.
Havaintojen tarkkuus ratkaisevaa
Tutkimusryhmän helsinkiläisjäsen, FM Juhani Kyröläinen, on puolestaan pohtinut monien psykologisten ilmiöiden osuutta ufotapauksissa. Eräissä ufoilmoituksissa on ilmeisen todennäköisempänä ihmisaivojen tuotteliaampi puoli. Havainnon tekijät ovat vilpittömiä, rehellisiä ja kokemus on aito. Kuitenkin on havaittu, että hyvin tavanomainen valoilmiö voi ihmisen näköaistissa muuttua lentäväksi lautaseksi - siis ufoksi. Havaitseminen on aina yksilöllistä. Tästä on konkreettista näyttöä. Kun ufoja tutkitaan tieteellisesti tai miten tahansa, aina on otettava huomioon korvien välissä oleva alue. Tällöin seulotaan vain mahdolliset virhetekijät, evästää Kyröläinen.
Vaikka aivomme leikkivät ja näkö saattaa pettää, havaitsemisen tarkkuudesta on myös konkreettista näyttöä. Jos ufoista olisi tehty yhtä tarkkoja havaintoja piirroskuvauksineen kuin on tehty rakettilaukaisuista, ufohavainnot silminnäkijäkuvauksineen olisivat yhtä tarkkoja luotettavuudeltaan ja samanarvoisia. Ja erityisen tarkkoja ufohavaintoja on. Kun tutkittiin rakettilaukaisuilmoituksia havaittiin osan raporteista hyvin vastaavan todellisuutta. Näistä raporteista saatiin merkittävä lisäys Tähtitieteellisen yhdistyksen URSA:n pitämään Suomessa havaittujen rakettilaukaisuiden listaan. Tiede ja UFOt -ryhmä pitää tärkeänä tarkkojen havainnontekijöiden löytämistä ja mukanaoloa, koska näin saataisiin hyviä vertailutietoja mahdollisiin tuleviin tieteellisiin ufotutkimuksiin.
Olisikin hyvin mielenkiintoista ja ufotutkimukselle eduksi etsiä syitä ja taustoja, joissa havaitsemisen tarkkuus ja todellisuus vastaavat hyvin toisiaan tai poikkeavat jyrkästi. Näistä voisi löytyä erikseen segmentoitavia ryhmiä ja esiin tulleista ominaispiirteistä saataisiin tietoa havaitsemisen monistakin ongelmista.
Voidaanko ufoja sitten tutkia tuloksellisesti ja tieteellisesti? Sturrockin paneelin raportti on lähestynyt ufo-ongelmaa juuri niin kuin tieteellisesti kiinnostavaan ongelmaan tulee tehdä. Ei voida pois sulkea mahdollisuutta, että ufo-ongelma pitääkin sisällään monia fysikaalisia, luonnontieteellisiä salaisuuksia, joita emme tunne, emmekä edes ymmärrä. Ehkäpä tulevaisuuden tutkijat löytävät ufoilmiöstä sellaista tietoa, joka voidaan luontevasti selittää ympäröivän todellisuuden kanssa ilman, että avaruusvierailla olisi tässä mitään osuutta. Tai, mikäli olisi, asia voidaan tieteellisesti varmistaa. Näkökulmat voivat vähän vaihdella riippuen siitä, katsotaanko asiaa kansatieteilijän vaiko fyysikon silmin.
Oululainen fyysikko FT Lasse Jalonen on tutkinut ufo-ongelmaa opiskeluajoista asti. Hän näkee perusongelmana sen, ettei nykyinen ufotutkimus täytä tieteelliselle tutkimukselle asetettuja vaatimuksia. "Työ on osoittautunut varsin tehottomaksi eikä merkittäviä tuloksia ole odotettavissakaan, ellei tiedeyhteisö kiinnostu asiasta. Ja kuinka se kiinnostuisi, kun tutkimusta ohjataan julkaisutehtailun palkitsemisella ja huippuyksilö-kiertopalkinnoilla", sanoo Jalonen.
Sturrockin paneelin loppuraportin tärkeimpänä antina Jalonen pitää sitä, että raportti listaa ufotapauksiin yleisimmin liittyvät fysikaaliset ja fysiologiset havainnot ja liittää ne asiantuntevasti fysikaalisiin ilmiöihin. Käytännön ufotutkimukseen raportti ehdottaa menetelmää, jossa tutkittavaa ufotapausta pyritään selittämään hypoteettisilla syillä, jotka muodostavat täydellisen ja toisensa pois sulkevan joukon. Tämän jälkeen arvioidaan todennäköisyys, jolla jokainen näistä syistä esiintyy sekä todennäköisyys, jolla se voisi tuottaa tutkittavan havainnon. Ehdollisen todennäköisyyden kaavan avulla saadaan näistä estimaateista suuntaa antava arvio havainnon erilaisten selitysten keskinäisestä todennäköisyyksistä.
Lähteet:
Sturrockin paneelin raportti: Physical Evidence Related to UFO Reports -
Tiede ja UFOt -tutkimusryhmän analyysi
(tutkijoiden haastattelu)
Aiheeseen liittyviä linkkejä:
Sturrockin paneeli Pocanticossa 1997
Journal of Scientific Exploration
[ takaisin ]
|
