|
Tutkimus > Ufotapaukset
Koponen, Raimo:
"Ulkona oli pikkupoika"
Haastattelin Anne ja Timo Virtasta (salanimiä) marraskuussa 1998 heidän kotonaan. Annella on ufohavainto vuodelta 1951, mutta nyt kerrotaan heidän lapsenlapsensa Jonin (salanimi) hieman omalaatuisesta kokemuksesta, joka oli tapahtunut hänen ollessaan 4-vuotias. Näin se menee:
Kesällä 1991 Anne ja Timo olivat 4-vuotiaan lapsenlapsensa Jonin kanssa kesämökillä Ylä-Savossa. Päivän mittaan Timo meni lepäämään sängylle ja Joni kysyi, voiko hän mennä pihalle syömään herneitä. Lupa myönnettiin ja hän meni yksin ulos. Hetken kuluttua Joni tuli takaisin sisälle kalpean ja pelokkaan näköisenä. Anne tietysti kysyi mikä tällä oli.
"Ulkona oli pikkupoika", Joni vastasi.
"Mikä pikkupoika? Mikä sinulla on?" Anne kysyi, sillä pihalla ei hänen tietääkseen pitänyt olla ketään pikkupoikaa.
Joni jatkoi itsevarmasti inttämistään pikkupojasta ja myös Timo ravistettiin hereille ihmettelemään tapausta. Joni kuvaili näkemäänsä pikkupoikaa niin, että se oli hänen kokoisensa - eli noin metrin mittainen, sillä oli suuret ruskeat silmät, vihertävä iho ja alaspäin suipponevat kasvot. Se oli ilmestynyt hernepenkkien luona hänen eteensä ja hetken aikaa he olivat katselleet toisiaan. Sitten "pikkupoika" oli ojentanut Jonille kätensä hieman siihen tyyliin, että "lähdetkö mukaan?", jolloin Joni juoksi peloissaan takaisin sisälle. "Pikkupojan" käsi oli ollut pieni, niin kuin Jonin käsi.
Anne ja Timo menivät tarkistamaan tilanteen ulos, mutta he eivät nähneet siellä ketään. Myöhemmin Joni piirsi näkemänsä "pikkupojan" kasvot paperille. Se esitti "klassista" suurisilmäisen ja suippokasvoisen avaruusolennon näköistä olentoa.
Annen kertoman mukaan Jonissa on muutenkin ilmennyt lapsuusvuosien aikana monia merkillisiä piirteitä. Hän on piirtänyt paljon ufojen ja avaruusolentojen näköisiä kuvia, vaikkei hänen ulottuvillaan ole koskaan ollut ufo-aiheisia kirjoja tai lehtiä. Annen mielestä hänellä on ollut myös useita spontaaneja jälleensyntymämuistoihin (sivupersoonaan?) viittaavia piirteitä. Puolivuotiaana Joni piirsi muumion ja sanoi, että se on muumio. Sen jälkeen hän kertoi ja piirteli muita Egyptiin liittyviä asioita, joissa oli mukana myös eräs hieman dramaattisempi piirre: Aina kun hänen kuumeensa nousi yli +40 asteeseen, hän alkoi huutaa: "Äiti, auta! Minä vajoan liejuun! Krokotiili syö minut!" Annen mukaan Joni oli tällöin ollut aina hyvin tuskissaan, aivan kuin olisi joskus kokenut kyseisen kaltaisen tapahtuman. Eräs hänen sormimaalauksistaan esitti jotain krokotiilin, käärmeen tai lohikäärmeen näköistä oliota.
Kerran Joni väitti myös muistavansa oman syntymänsä. Hän oli kysynyt isältään mikä tällä oli ollut kädessä, kun hän syntyi. Isä oli todellakin loukannut kätensä lentopalloa pelatessaan hieman ennen Jonin syntymää, ja sen vuoksi siinä oli ollut side. Hän kertoi myös muita yksityiskohtia, kuten keisarinleikkauksen ja siitä aiheutuneen äidin poissaolon. Näitä yksityiskohtia Jonille ei ollut koskaan kerrottu. 5-vuotiaana nämä ilmiöt alkoivat kadota.
Haastattelun jälkeen mielessäni kävi, että voisin jututtaa nyt 12-vuotiasta Jonia, mutta kuulemma hän ei enää muista tapausta eikä hänen äitinsä saattaisi suhtautua asiaan kovin suopeasti. Havainto ja yleensäkin lasten havainnot ovat mielenkiintoisia, koska harvemmin ne ovat tietoista valehtelua. Mutta tälläkään kertaa ei voi sanoa muuta kuin että Jonin havainnon takana on voinut olla myös lähes mikä tahansa luonnollinen asia, mikä on merkinnyt hänelle kättä ojentavaa "pikkupoikaa". Mahdollisesti.
Kertomuksessa esiintyneiden henkilöiden luotettavuustaso on hyvin korkea.
Raimo Koponen, 1999
[ takaisin ]
|
